Norefjell - Høgevarde 1459 mpy

27/08/2018

 

Niin se vain joskus käy, että aina ei pääse kirjoittelemaan niin aktiivisesti. Arkiset asiat saattavat pitää kiireisenä ja pienet lepohetket tulee käytettyä muihin asioihin kuin juttujen puhtaaksi kirjoittamiseen.
Muttta huoli pois. Täältä sitä taas tullaa iloisin ja virkein mielin.
No nyt oli putoukset nähty ja saunat saunotttu. Leuka siis rintaan ja kohti uusia mahtavia pettymyksiä. Tai siis no meniköhän tämä oikein. Eipä sillä väliä kun mahan alusta on täynnä jalkoja ja mieli täynnä intoa. Edessä häämöttää Norefjell. Blogini ensimmäinen "kunnon vuoren" huiputus ja  ehkä myös elämäni ensimmäinen vuori. Olen nuorempana reissannut vanhempieni kanssa norjassa, mutta en muista niiltä reissuilta vuorten nimiä, enkä sitä missä ne sijaitsee. Muistikuvissa on vain hetkiä milloin olemme kiikkuneet jossain korkealla. Eli kutsun tätä elämäni ensimmäiseksi "kunnon vuoren huiputukseski"

 


 

Nousu

 

Siinä se edessä ylväänä kohoaa. Katselin parkkipaikalta vuortani samalla kun pakkasin rinkkaani vaellus kuntoon. Turhat painavat asiat pois kuten, saha, Laavubrenner, kirves ja ylimääräiset vesipullot. Tunturissa on paljon puroja, mistä saa vettä aina kun haluaa. Ja tämä vesi on puhtaampaa kuin hanavesi meidän maissa. 

Rinkka ja mies valmiina. Vaeltajan sauva käteen, rinkka selkään ja kohti huippua. Matkaa tulee huipulle 8km ja kello on 20.00. Ajattelin että olisin 22.00 aikoihin huipulla. Ilma oli aivan mahtava, joten mikäpäs tässä noustessa ilta-auringon loisteessa. 

 

 

 Huipulla tuulee

 
Yöpuulle

 

Kohtalaisen raskas oli nousu. Ainakin jaloissa kivasti painaa. Mutta kaikki tämä oli sen arvoista. Eihän tätä ihminen voi sanoin kuvailla. Kaikki on niin kaunista. Kaikkea tätä voi vain katsoa ja katsoa äärettömiin. Nämä maisemat laittaa ajatukset juoksemaan. Sitä vain on ja ihmettelee, eikä näitä voi sanoihin ja kuviin pukea. Ei tämä koskaan tule välittymään näyttöpäätteiden kautta toisille ihmisille niinkuin minä tämän koen. Ei tule ei se pitää itse kokea, nähdä, haistaa ja elää. Nämä hetket on niitä elämämme suuria hetkiä, jolloin keho täytyy hyvänolontunteesta ja voisit vain hyppiä ympäriinsä. Vaikka nousu välistä jaloissa painoikin. Ei se hidastanut matkan tekoa. Päinvastoin tuntui siltä. Mitä ylöpäin tulin sitä kovempaa kävelin. Intoa oli niin paljon päästä nopeasti ylös.

Ketään muita ihmisiä ei ollut matkalla tähän aikaan illasta. Yksin kävellä jollotin tänne ja välistä ruohikossa hyppelivät sopulit nämä hauskat vuoristojen natiaiset. Ilta aurinko valaisi tien minulle koko matkan ja loi mitä uskomattomimman maiseman jylhälle Norefjellin vuoristolle.

Teltta pystötetty makuupussi laitettu valmiiksi. Iltapala on nautittu. Enään vain hampaiden pesu vuoriston purossa ja sitten nukkumaan. Huomisesta ei tietoa. En tiedä minkälainen ilma on tulossa, mutta uskon sen olevan aurinkoinen.

 

 

Kylmän yön jälkeen aurinko herätti minut kuumuudellaan ja joduin kömpimään ulos makuupussista, koska oli niin kuuma. Teltan ovi auki ja raitista ilmaa sisälle. Ilma oli mitä mahtavin. Tänään käyn huiputtamas korkeimman kohdan ja sit kohti kotia. 

 

 hh

 Høgevarde 1459 mpy.

Matkamuisto huipulta

 

Ja kohti kotia 

 

 "Luonto muistaa askeleesi. Muista sinä luontoa." 

 

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa mahtava reissu. Muistoihin jäi monta mahtavaa hetkeä. Nyt auton nokka kotiin päin.

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com