Kotateltta ja kamiina

18/02/2016

Istun autossa. Määränpäänä Flå. Tämä entuudestaan tuttu pieni kylä viime reissulta. Tarkoituksena on olla 2 yötä luonnossa. Ensimmäisen yön ajattelin olla alamaastossa erään pienen järven rannalla. Testailla kamiinaa ja uutta kotatelttaa. Seuraavana päivänä suunnitelmissa on nousta n.1000m korkeuteen merenpinnasta. Löytää sieltä jokin rakennus/rakennelma, mikä on nimetty kivikyläksi. Yöpyä siellä ja nauttia todellisen erämaan rauhasta.

 

Löysin autolleni sopivan  parkkipaikan tienvierestä. Kamat kantoon ja pieni siirtyminen pienen idyllisen järven rantaan. Hetken ihailin järven tyyntä pintaa ja vuoristoisia maisemia. Sitten päätin alkaa kokoamaan kotatelttaa ja virittelemään kamiinaa. 
Tällainen kotateltta on erittäin kätevä pystöttää ihan yksisteenkin.
Lisäksi teltta on tilava ja suhteellisen kevyt kantaa mukana. 
Kun teltan olin saanut laitettua. Pääsin itse kamiinan kimppuun. Kaikki meni loistavasti siihen asti kun liekit alkoi lämmittää piippua. Sitten kuului kraks ja tumps. Piippu luuhistui alas. Onneksi ei polttanut telttaan reikiä. 
Tempasin kamiinan kätösiini ja heivasin sen ulos. (Onneksi satoi vettä ulkona ja metsä oli märkä). Perässä lensi myös piippun osat ja lopulta ulos syöksyi yskivä mies. Nimittäin savua oli kertynyt telttaan yllättävän paljon pienessä ajassa. Onneksi  vältyin vahingoilta ja kaikki oli loistavasti. 
Maassa, vähän matkan päässä teltasta paloi kamiinassa iloinen liekki. Ja siitä oli tullut hetkessä oiva ulkouuni makkaran paistoa varten. Lisäsin uuniin puita ja lähdin tuulettamaan telttaa. 

 

Siinä kun keräsin putkia kasaan huomasin, että putkien saumat oli kolvattu yhteen tinalangalla. Eli ei siis ihme, että piippu romahti alas. Tinahan ei vissiin niinku kuumuutta kestä. Opiksi tästä se:

"Elä syö roskiksesta kaikkea, mikä näyttää hyvältä. Varmista siis ennen syömistä tuotteen kelpoisuus".

 

Ilta makkarat maistui ulkosallakin hyvältä ellei jopa paremmalta. Niitä en löytänytkään roskiksesta. Ja vaikka teltassa ei kamiina ollutkaan pöhisemässä ja luomassa lämpöisää tunnelmaa. Oli mukavaa kömpiä makuupussin sisälle ja kuunnella luonnon öisiä ääniä myrskylyhdyn valossa. Ja niin se vain pikkuhiljaa alkoi silmiä luppasta.

 

 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com