Son kuule kevät poka

31/03/2016

 

Niinhän siinä kävi, että melkein koko pääsiäisen satoi Oslon alueella vettä ja tuuli kovasti. Muutamana päivänä oli ihan ok ilma. Silloin pääsikin ulkoilemaan. Lähellämme on yksi pieni järvi. Sitä ympäröi tosi vanha metsä, missä on paljon vanhoja hienoja puita. Järvi sijaitsee saaressa. Ja saarea ympäröi meri. Saari on aika iso ja järven ympäri kävellen tuleekin matkaa n.5 km. Paikka on tosi idyllinen ja mieltä rauhoittava. Siellä viihtyy myös valkohäntäpeuroja, joita pääsimmekin näkemään.

 

Kävimme siis kävelemässä järven ympäri. Ja sain huomata sen taas, että kevät on täällä. Pakkanen ei enää nenän päätä nipistele. Ja kun kuulen peipon iloisen laulun niin tiedän, että kevät on todellakin täällä. Koko retken huippuhetki oli kun polulle hyppäsi kaksi kauniin siroa valkohäntäpeuraa. 

 

Kyllä ihmisen on hyvä olla luonto äidin huomassa. Aivan kun kävisi vaihtamassa uudet öljyt koko kroppaan aivoista lähtien. Ja samalla kun ottaa reippaasti tossua toisen eteen ja antaa hien virrata niin tulee iloinen ja reipas mieli. Ehkäpä juuri hien mukana ne kaikki pölyt lähtevätkin kehosta. 

 

Niin ja tulihan kokeiltua vihdoin ja vihoviimein koivun pakuriteetä. Maistui ihan koivulta. Heh. Kyllä. Saman makuista oli kuin viime vuonna testaamani koivun oksatee. Että ihan hyvää kamaa. Ja terveellistä kuin mikä. Lyö mustikan mennen tullen ja palatessa antioksidantti pitoisuuksilla. Suosittelen maistamaan. 

Kohta alkaa koivunmahlan lypsy ajat. Niitä odotellessa. Seuraavaan kertaan.

 

  

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com