Espanja - Teide 3710 mpy.

29/04/2016

Maailman kolmanneksi korkein tulivuori Teide kohoaa ylväänä Tenerifan saarella yli pilvien. Saaren ylivoimaisesti kaunein nähtävyys kokoaa ihmisiä massoittain ihastelemaan karua kauneutta. Ja sitä se nimenomaan onkin. Karua Kuu maista maisemaa. 
Ihmisiä virtaa solkenaan kohti hissin lipunmyynti luukkua. Jokainen haluaa päästä vuorenpäälle. Jokainen ei huipulle kuitenkaan pääse, jos ei ole käynyt netin kautta varaamassa aikaa "vuorenhuiputukseen". Lupia myönnetään vain tietyn verran per. päivä. Lisäksi tietosi tarkistetaan, että oletko kelvollinen nousemaan vuorelle. Eli siis pahimpien terroristien on turha haaveilla vihreän valon syttyvän. 
Hissillä siis pääsee nousemaan n.3500m. Eli siis viimeiseen 200m nousuun tarvitsee luvat. 

Minun matkani alkoi aamupalan jälkeen ja "huiputus" aikani oli kl.15-17. Ajattelin kierrellä rauhassa ja nauttia Teiden lähialueen luonnonpuistosta ennen kun lähden kohti huippua. No matkallahan monesti tulee kaiken näköistä siihen olenkin jo tottunut. Eli kaikki ei mennyt nappiin. Ajoin ensinnäkin väärin jostakin risteyksestä ja sen jälkeen en vuoristotieltä löytänytkään kääntö paikkaa. No tämä ei hidastanut kuin puolisen tuntia menoani. Ja näitähän sattuu. Mutta päästyäni melkein perille. N.10km päähän vuoresta. Tajusin ettei minulla olisi enään aikaa kävellen nousta huipulle. Koska se ottaa aikaa n.4 tuntia. Pitää siis turvautua  hissiin mikä maksaa euroja. Samaan aikaan rahapussi huutaa vierestä tyhjyyttään eikä käteistä rahaa pahemmin autosta tai housujen taskuista löydy. Ja minulla on sellainen tunne ettei kortti käy . Ei auta. Takaisin lähimpään kylään etsimään pankkiautomaattia. Kiersin huoltoasemalta toiselle ja kaikki väitti ettei tiedä. "Ehkä seuraavassa kylässä". No sitten eräs vanha rouva tiesi missä on lähin pankki ja sain vihdoin sitä käteistä. Ja ei muuta kuin takaisin kohti Teiden huippua. 
Tämmöistähän aina sattuu itse kullekin kuin liian innoissaan ja jännittynein mielin lähtee hötkyilemään. Jos ei muille niin ainakin mulle. Mutta enpä antanut sen häiritä vaan otin ilon irti mutkikkaasta vuoristotiestä. Jokaisessa suomalaisessa miehessähän asuu Häkkinen/Kankkunen. Anakin kuvittelemme niin. Varsinkin näillä mahtavalla ralli teillä. 
Ja vihdoin minä seisoa tökötin hissi jonossa muiden turistien joukossa innokkaana odottaen milloin tulee minun vuoro nousta hissiin. Jotenkin tuntemiseni tuona aikana oli jokseenkin huvittuneen ja ahdistuneet. Tästä nimittäin oli kaukana RAUHA ja LUONTO. Alku matkasta kun olin saanut jonkinlaisen kauniin tunteen tästä luonnosta ja näistä satumaisista maisemista. Nyt seison jossain odotus salissa mikä on tupaten täynnä ihmisiä. Se kaunis tunne on hävinnyt jonnekin menneisyyteen.

Pari minuuttia ja olin ylhäällä. On se tehty nykyään helpoksi. Ei ollu ennen tämmösiä. Mut nyt on.
Hissin ylätasanteelle päästyäni mieli oli taas kirkas. Ja ei ihme maisemat oli uskomattomat. 
Minulle kerrottiin alhaalla, että täällä on kylmä ja tarvitsee lämmintä vaatetta. Tällakerralla ainakin minulla oli lämmin. Vaikka moni vetikin talvitakkeja niskaan. +3 ja pieni tuulen vire. Ilma oli täydellisen aurinkoinen. Espanijalaisten kylmyyden näkemys taitaa olla hieman erilaista verrattuna meihin. Pohjoisen hulluihin. No niin tai näin. Kaunista täällä on. Sitten vain lupien tarkastus luukulle. 
"Eeehei. Ei. Sulla täytyy olla lupapaperi mukana." 
"Tä?! En ole saanut sellaista mistään. Mutta minun nimi on tuolla sinun papereissa tiedän sen."
"Katso vaikka. Tässä on passini."
"Elias Pesola??? Yes yes. Good. Sinä voit mennä. Kaikki ok."
"Thank you"

Tämä on mahtavaa. En voinut jotenkin uskoa että pääsin kiipeämään huipulle saakka. En ollut uskaltanut toivoa sitä. Koska minulle ei ollut tullut sähköpostiin mitään postia hyväksymisestä. Vaikeuksien kautta voittoon siis.

Aurinko, pieni tuulenvire ja hiljaisuus. Ainoastaan muutama saksalainen rikkoi puheillaan täydellisen hiljaisuuden. (Miksi aina HE? On joka paikassa.) Uskomaton tunne oli istua huipulla ja ihastella maisemia. Tulivuoren kraaterista nousi savua ja huippulla haisi koko ajan sama kuin uutenavuotena sen jälkeen kun on ammuttu raketit. Väillä jopa luulin että vuosi on vaihtunut. Niin sekaisin olin. Olihan tämä jotenkin niin mystistä ja mahtavaa mitä en ole ennen kokenut. Nyt olin hyvinkin lähellä todellista luonnonrauhaa. 
Jotenkin pääsin asteen taas lähemmäksi luontoa. Ymmärsin jotakin kuinka suuri voima sillä on. 
Sillä on voima antaa ihmiselle täydellinen mielenrauha. 
Tai vastaavasti se pystyisi muuttamaan kaiken täydelliseksi katastrofiksi, minkä armoilla ihminen olisi voimaton pieni rääpäle.
Pienestä on tässäkin kaikki kiinni. Luonnon mahti on suuri. Tällakertaa sain onnekseni kokea sen mielenrauhan. Ja se olikin mahtava kokemus. Istuin vain paikallani ja nautin tästä kaikesta. Nyt oli täysihiljaisuus. En ole kokenut vastaavaa koskaan. Tämä oli aivan mahtavaa.
Kiitos TEIDE huikeasta kokemuksesta jonka annoit.

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com