Maailmanloppu - Verdens ende

01/06/2016

Kaiken alku suunnitelmien mukaan meidän ei pitänyt lähteä kohti maailmanloppua. Se ei ollut meidän suunnitelmissa. Mutta jostain se meidän päämääräksi määrättiin. 

Suunnitelmissamme oli lähteä Langøyen saarelle nauttimaan kesästä. Mutta seinä nousi vastaan Oslossa, mistä piti lähteä lauttoja kohti tuota saarta. Kapteenis herra kävi huikkaamassa meille laiturilla, että tänään emme pääse saarelle. Seuraavan kerran vasta huomenna. 

Eli löimmekin kaksi viisasta päätä yhteen, että mille sitä alettaisiin. Ekana mulla tuli mieleen Verdens ende, missä Tase ei ollutkaan käynyt koskaan. Eli sitä kohti sitten vain. Ensin bussilla meille ja sieltä auto alle ja ruuhkien kautta Tønsbergiin ja sieltä Tjømeen. Ja saavuimmekin sopivasti iltapäiväksi Verdens endeen (maailmanloppuun).

 

Huutavan nälän sammuttamiseen tungin suuhuni tonnikalapurkin ja muutaman leipä palasen. Sit vain telttasaunan kimppuun. Sillä halusin saada sen kunnolla lämpimäksi ennen iltaa. Niin että siellä pystyisi "oikeesti" saunoa. Ja saunan jälkeen sanomaan käsi sydämellä "tulipahan saunottua".

Laavu ensiksi siis pystöön ja sitten etsimään sopivanlaisia kiviä kiukaan rakentamiseksi. No niitähän löytyykin meren rannoilta pilvin pimein. Ja lopuksi tulta saunan pesään. Kaiken touhuamisen ohessa Tase oli tehnyt polttopuita ainakin sen pari mottia. Eli se ennusti jo lämpöisiä löylyjä illaksi. 

 

Kalliorantainen merimaisema. Kesäisen lämmin ilta. Savun tuoksu. Sauna odottaa. Mieli kevyt kuin peipposen pojalla. Saunan lämmittämisen ohessa kävin kalliolla heittelemässä uistinta mereen. Siinä toivossa että sieltä jonkun näköistä sinttiä edes tarttuisi. Ei nimittäin ole kalaa mun vieheisiin tarttunut sitten ylä-aste iän. Vaikkakaan ei ole tullut pahemmin virvelillä yritettyä.

MUTTA NY ON. Nimittäin viidennellä heitolla tarttu ensimmäinen vonkale. Pikkuisen Makrillin sain ylös kalliolle juuri ja juuri vedettyä. Eipä se kyllä paljon vastaan pistänyt. Mutta ilo ylimmillään huutelin Taselle päin että tulla nyt äkkiä kattoon mitä mä oon saanut. 

 

Sauna oli valmis. Sen tiesi siitä, kun kivet oli mulisseet niin pahasti, ettei enään puita mahtunut "pesään" laittamaan. Päätimme siis alkaa saunomaan. Ensin tulipesän sammutus ja teltan tuuletus. Näin saadaan häkä pois sieltä. Sitten löyly vedet saunaan ja ei muuta kun miehet perässä. Ja voin kertoa, että kun kivien päälle valelimme vettä niin silloin tajusi rakentaneensa juuri täydellisen telttasaunan. Ne löylyt mitä siitä lähti. Oli jotain sellaista, mitä ei ole ennen tullut koettua. Pitkät, kosteat ja pehmeät. Ja näkymä saunasta ulos suoraan auringonlaskuun. Ihan käsittämätön tunnelma tuossa hetkessä. Ja samaan aikaan läheltä leiripaikkaamme kulki muutamia norjalaisia polkua pitkin. Emme kuulleet puhetta, mutta varmasti herätti ihmetystä laavun sisältä tulevat saunomisen äänet ja höyry mikä nousi saunasta. 

 

Se tunne mikä tuollaisen kokemuksen jälkeen jää. On ihan käsittämätön. On niin käsittämätön raukea ja vapautunut olo. Aivan kuin olisi syntynyt uudelleen. Ja parasta on tuollaisen kokemuksen jälkeen istua vain iltanuotiolla, paistella vaahtokarkkeja, jutella mukavia ja kuunnella kaunista musiikkia. Kun tienoot täyttää ilta-auringon luoma taianomainen tunnelma. Meressä hohtaa oranssi auringon silta pyytäen kulkijaa astumaan sille ja lähtemään kohti satukirjoja. Silloin voi tuntea itsessään jotain sellaisia tunteita, mitkä ei varmasti unohdu koskaan. Kuinka paljon tällaisesta hetkestä voikaan saada energiaa tulevaan arkeen. Niin yksinkertaista, mutta jotenkin niin kaunista. 

 

Tästä on hyvä aloittaa todellinen KESÄ.

Kiitos Tase hyvästä seurasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com