Tuohisen aurinkoista kesälomaa

27/06/2016

On taas vettä virrannut vantaajoessa. Auto, juhannus, työt ja tietysti EM-kisat on pitänyt pois miehen blogin ääreltä. 

Mutta nyt on kesäloma ja vihdoin saa olla oman perheen kanssa aamusta iltaan. Ja se on ihan parasta tekemistä. Koska perhe on vaan paras. Ei siitä mihinkään pääse. Rakkaimmat ihmiset vierellä on helppo hymyillä. 

Kesäloma tosiaan meneekin täällä Norjassa. Ja niin meni juhannuskin. Sen verran on lähellä tuo laskettu aika, että helpompi jäädä kotiin ja ottaa rauhassa kun lähteä ajelemaan pitkin Ruottin maita kohti Suomea. 

Jos joku niin minä tiedän tulevaisuudessa mikä on virranjakaja ja sen merkitys autolle. Sen verran on meidän talon Virranjakaja temppuillut ja jättänyt lähinnä minua tienposkeen. Harvemmin on mersu miehen täytynyt kävellä, mutta NYT ON. Yritin vielä ensimmäisen kerran jälkeen tehdä vanhasta uutta. Mutta tämän toisen kerran jälkeen tajusin, että sehän on mahdotonta. Päätinpä siis tilata ihka uuden virranjakajan. Ja nyt kun se vielä tulis niin pääsisin todistamaan kuinka vanha vielä jaksaa. Mutta jotenkin se vain niin menee, että ei tuosta osaa luopua. Joka päivä vain kiintyy enempi ja enempi. Onhan se meidän hääautommekin. Mutta ehkä me tarvitaan joku toinenkin kosla vielä tuohon vierelle sille kaveriksi niin on sitten vähän kivempaa silläkin. 

 

Niin ja tiiäkkö. Mä oon innostunu noista tuohitöistä. Siis tehdä tuohesta kaiken näköistä. esimerkiksi. tuohikontti, laukku tai koruja. En ole siis vielä tehnyt muuta kuin pari sormusta. Ja sain huomata, että ei ole mitään kaikista helpointa hommaa. Mutta sitäkin mielenkiintoisempaa. Joskus mä vielä saan tehtyä sen tuohikontin. Kunhan vaan sais siihen jostain tuohet. Eli jos tiedät jonkun joka on kaatamassa koivuja. Vinkkaa mulle heti. Olen salamana paikalla. Nimittäin tuohikontin tekoon menee sitä tuohta niinkuin hevoselle heiniä. 

No ketä saan kiittää tästä höyrähtämisestä. Siskon miestä Miikaa. Kaveri oli mennyt tekemään mun siskolle sellaisen käsilaukun tuohesta. Aivan käsittämättömän hieno olikin tuo laukku. Ja tästä minä innostuin kuin lehmä uudesta ämpäristä. Kiitos Miikalle tosiaan tästä inspiraatio lähteestä.

 

Juhannuspäivänä kerkesin jo retkellekkin. Nappasin kantoreppuun Iselinin ja lähdettiin etsimään lehmiä lähimetsiin. Samalla valloitettiin yksi pieni huippu +25 asteen helteessä. Lehmiä ei metsistä löydetty mutta lehmänkellon ääntä kyllä kuultiin jostain alhaalta. Ihmeelliseen eläinkirjaan kuitenkin saatiin kaksi ruksia kirjoittaa sisiliskon ja rupisammakon kohdalle. 

 

Nyt loma vasta aluilla ja monta kivaa hetkeä varmasti vielä tulossa. Ihanaa elämää. Olen niin tyytyväinen. Ja vielä kun Italia nippailisi tänään pari häkkiä ja etenisi jatkoon illan pelistä niin olisin enempikin kuin tyytyväinen. Ja jos Islanti heittäisi Gunnarssonin voimilla yhden sivuraja heiton sisään, löisi muurin maalinsuulle ja poistuisi voittajana kentältä olisin melko varmasti ainakin  siellä seitsemännessä taivaassa. Näitä siis jännäämään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

   

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com