Lomat lusittu. Kesää ei

12/07/2016

Kesälomat lusittu mutta ei kuitenkaan kesää. Eli ei suotta kannata vaipua epätoivoon minkään asian suhteen. Vielä on kesää jäljellä. 

Olipahan kuitenkin mahtavat 2 viikkoa. Ja näistä kahdesta viikosta voisi vetää teeman, jonka saa mahtumaan yhteen sanaan. Meri.

Merellä ja sen välittömässä läheisyydessä tuli oltua. Jokseenkin vähän liiankin innokkaasti. Se 600-800 metrin vesistön ylitys kera rinkan. Olisi voinut jättää tekemättä. Mutta tehty mikä tehty. Siitä vielä lisää kohtapuolin.

 

Tosiaan koko perheenä seilailtiin aaltojen päällä. Käytiin useammankin kerran lähisaaristo risteilyllä tässä Oslo vuonossa. Ja lisäksi Tanskassa vähän pitemmällä risteilyllä. Ja palautui näillä matkoilla mieleen se kuinka rakas meri tosiaan onkin minulle. Lapsuudesta asti olen merellä ja saaristoissa ollut. Ja saanut tuntea nenässäni sen merituulen tuoksun, mitä ei muualta kuin mereltä saa. Meri on jotain niin suurta ja uskomatonta. Se on niin suuri ja täynnä erilaisia tunteita. Itse olen saanut jättää merituulen vietäväksi monet itkut ja surut. Sekä ilon täytteiset naurut.

 

Kävin myös yötä eräässä saaressa Oslo vuonolla. (Borøya). Retkeily saari, missä saa telttailla. Saarella ei ole asutusta, eikä kesämökkejä. Ja se onkin oikein idyllinen ja täynnä luonnonrauhaa. Istuskelin iltanuotiolla, paistoin makkaraa, kalastelin ja etsin metsämansikoita sekä sieniä. Ja koko ajan tunsin meren tuoksun sieraimissani. Ja voiko parempaa unilääkettä olla kuin aaltojen kohina/liplatus rantavedessä. Eipä oikeen. Seuraavana päivänä olinkin suunnitellut ja luvannut lähteä heti aamupäivästä takaisin kotia kohti. Ja laivan aikataulun mukaan ensimmäinen paatti lähtisi takaisin 11.45. Siihen siis. Tallustelin laiturille hyvissä ajoin. Ja kun kello lähestyi määrättyä aikaa alkoi paattikin ilmaantua maisemaan. Mutta eipä se minua kohti tullut, vaan ohi paineli kuin idän veturi. Ihmettelin ja huidoin kallioilta laivalle. Mutta takaisin se ei aikonutkaan kääntyä. No ei auta. Pienen mietinnän jälkeen tajusin, että siinä rannalla oli kaksi nuorta poikaa arviolta 13-14 vuotiaita. Kysyin heiltä. Josko he olisivat voineet käydä heittämässä minut vastarannalle. Mutta kovasti päät alkoivat pyöriä kieltävästi. Ja isä oli sanonut, ettei ketään saa ottaa kyytiin. Ymmärsin poikia hyvin ja tokaisin, että mun pitää varmaan sitten uida. Sitten aloin mietiskellä. Niin uimallahan sitä pääsisi vastarannalle. Mutta kun selässä on tämä rinkkakin. Sain kuningas idean. Täytin makuualustan ilmalla. Rinkka siihen päälle ja awot. Ei muuta kuin tyrskyjä päin. Matkaa oli about 600-800 metriä. Äkkiähän tuommosen kivenheiton matkan nuorimies kauhasee. Mutta oli siinä taas norjan pojalla ihmettelemistä kun ulapalta tulee rantaa kohti makuualusta, rinkka ja mies. Rannassa olikin vastassa joku vanhempi rouvashenkilö. Ja siltä ensimmäisenä kysyinkin, että onko tämä Norja. Olen tulossa Suomesta. Hän ymmärsi läppäni ja nauru maittoi. 

 

Nyt onkin sitten töihin paluun aika. Mutta kesä ei todellakaan ole ohi. Ja mikä parasta vielä on tulossa mukavia vieraita ja hienoja kesäisiä hetkiä. Tästä kesä voi alkaa... 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com