Syksyn pieni hymy

15/10/2016

 

 

 Kaunein vuoden aika on täällä. Ja jossain se on jo mennyt ohitse. Joka vuosi se tuntuu yhtä ihanalta ja näyttää yhtä kauniilta. Joinakin vuosina sitä on päässyt katselemaan enemmän ja joinakin vähän vähemmän. Tänä vuonna on ollut muutakin tekemistä. Ehkä jotain vielä parempaa. Ehkä jotain sellaista aikaa mitä ei koskaan pääse elämään uudestaan. Syksyjä tulee ja syksyjä menee, mutta meidän ukkeli ei ole toista kertaa vauva.

Pikku retkiä leikkipuistoon ja lähimetsiin on tullut välistä otettua. Mutta ei sen kummoisempia. Eli ihan tavallista arkea. 

 

Mutta eikö siinä ole se minkä vuoksi elämme. Eikö meidän jokaisen arjessa ole ne pienet hetket mitkä on kultaakin arvokkaampia. Eikö se ole jotain ainut kertaista ja kultaa arvokkaampaa kun sinun vasta syntynyt poika hymyilee sinulle kun laulat hänelle omaa suosikki joululauluasi.Jotenkin se ainakin pysäyttää minut ajattelemaan ja pohtimaan elämän asioita. Eikö siinä ole se rakkaus kuvattuna yhteen pieneen hymyyn. Eikö me jokainen eletä juuri siksi täällä maailmassa. Sen hymyn vuoksi. Jotta saamme hymyillä toisillemme. Ja näin osoittaa rakkautta.

Ja saman aikaisesti moni tuskailee ja miettii miten saisi enemmän haalittua omaisuutta itselleen tai miten saisi kostettua toiselle ihmiselle hänen paha tekonsa. Valtiot sotivat, urheilu joukkueet tappelevat ja naapurit nahistelevat keskenään. Kukaan ei löydä yhteistä säveltä. Kunhan saadaan vain toinen jotenkin käräytettyä jostakin tai alistettua. Oma etu on on aina ensimmäisenä mielessä.

 

Voimmeko löytää vielä yhteistä säveltä? 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com