Gyrihaugen - Mørkgonga

17/11/2016

Mørkgonga on kanjoni, mikä on muodostunut kallion/vuoren seinämään. Kanjoni on ehkä n.5-10 metriä leveä ja molemmin puolin nousee pysty jyrkkä kallio seinämä ylös. Rotkoa pitkin kulkee reitti ylös. Polku on erittäin haastava jyrkkyytensä ja irtokivien vuoksi. Helpotukseksi on kallioon kiinnitetty vaijeri, mistä voi ottaa tukea kiivetessään. Paikka on aivan uskomattoman näköinen ja ehdottomasti kaunein paikka Oslon lähettyvillä. Rotkolta pääsee jatkamaan matkaa huipulle Gyrihaugen 682mpy. Huipulta avautuu todella kauniit maisemat ja on ehdottomasti kiipeämisen arvoinen paikka. 

 

 

Tässä pieni blogi kirjoitus kyseisestä reitistä:

 

Tämä tulee sitten myöhässä monta viikkoa. Teknisten ongelmien vuoksi.

Niin unohtui kiireet kun läksimme kohti Gyrihaugenin huippua. Ilma oli kuin morsian. Aurinko paistoi siis pilvettömätä taivaalta. Syksy näytti parhaita puoliaan itsestään. Matkahan on siis yleensä vuoren päälle pelkkää nousua. Minun tietääkseni. Ollut ainakin tähän mennessä. Eli siis huikea treeni olisi edessä. Pientä haastetta tuo vielä selässä oleva "jekkupussi" kera kamiinan. Sitäpä minä halusin.

Kiveltä kivelle astellen. Välistä otsaa pyyhkien. Hengästymistä ei voinut estää. Aivan kuin puhdistuskone olisi lähtenyt sisälläni päälle. Kaikki viime kuukausien "kaupunkipölyt" irtosivat keuhkoista. Hengitys jotenkin helpottui ja alkoi tuoksumaan metsän oma ominaisaromi. Kyllä kelpasi jatkaa treeniä luonnon kuntosalilla. Tätähän minä hain.

 

Leiripaikka löytyi matkan pyolivälistä. Kiva pieni järvi, jonka rantaan pystyimme kotateltan. Kamina ja rinkat sisään suojaan ja matka jatkui kohti huippua. 
Matkalla poikkesimme ihastelemaan Mørkgongaa (pimeääkanjonia). Tämä olikin tuttu jo edelliseltä retkeltä, mutta halusin ottaa tästä paikasta lisää kuvia. 
Viime kerralta jäi hampaankoloon Gyrihaugenin valloitus, mikä jäi tekemättä. 
Nyt sekin on valloitettu ja muistona sieltäkin on pieni kivi kaapissa. "Jokaiselta vuorelta kivi" periaate pitää.

Pitkä päivä takana. Ja nälkä kurni mahassa. Mutta ensin piti saada kamina toimiin. Jostain syystä se kun ei halunnut alkaa vetämään. Poistettuani tuhkalevyn. Ilmaa alkoi kiertämään kamiinassa ja niin liekit alkoi iloisesti palaamaan. Pienestä se liekinkin elämä on kiinni.

Ilta hämärä alkoi vaihtumaan yön pimeyteen. Telttaan loi tunnelmaa lämmin kamina. Jonka sisällä tuli iloisesti paukahteli ja rätisi. Luonnon omaa musiikkia. Jotenkin kun se vain rauhoittaa mieltä. Kaminan päällä. Pannulla kärisi todellista erämiehen kultaa. "Østpølse" juustomakkaraa. Eikä aikaakaan kun ne kaikki 4 makkaraa oli kadonnut siitä parempiin suihin. Tätä olo tilaa olen haikaillut monesti. Täysi maha, lämmin tunnelmallinen teltta, savun tuoksu ja hyvä seura. Nämä on niitä pieniä mahtavia hetkiä mitä luontoäiti voi vain tarjota. Eipä tätä samaa voi kokea kaupungissa tai LVI-olosuhteiden äärellä. Tähän tarvii erämaan rauhan. 
Nautimme tunnelmasta ties kuin kauan. Siinä hetkessä oli helppo olla keskustella elämän pienistä ja suurista asioista. Lopulta uni voitti väsyneet vaeltajat ja molemmat vaipuivat unien maille.

Yöllä heräsin ihan kohmeessa. Makuupussia ei näköjään koneessa kannata pestä. Kone syö pakkasarvot pussista. Lisäksi minun täytyi päästä vessaan. 
Ulkona seisoskellessa katselin taivaanrantaan. En ole eläissäni nähnyt niin komeaa näkyä. Taivas hohki jotenkin punaisena ja heijasti koko järven pinnan puna mustaksi. Siinä järven pinnassa oli sellainen hämärä valoisuus mikä aaltoili hieman. Lisäksi taivaalla olevat pilvet liikui tosi nopeaa. Aivan kuin nopeutetulla videolla. 
Hain äkkiä kameran ja yritin saada kuvattua tätä näkyä. Mutta en saanut oikeen tätä kaikkea tallentumaan kameralle samanlailla. Kuvista tuli liian hämäriä.
Mutta hetki minkä sain kokea oli mieleenpainuva ja täynnä jotain luonnon omaa magiaa. 
Kömmin takas telttaan laitoin tupla kerraston, villapaidan, pipon ja avaruuslakanan päälle. Ahtauduin makuupussiin ja nukahdin. Go natt.

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com