PerjantaiPläjäys

25/11/2016

Olen nyt ottanut itseäni kiinni pillistä ja luvannut lähes tulkoon itselleni että yrittäisin kirjoittaa joka viikko yhden jutun tänne blogiin. Ja tiiätkö että kun haluat oikeesti tehdä jonkin asian tai aloittaa tekemään jotain uutta. Niin kun lupaat sen jollekkin ja itsellesi niin se jättää alitajuntaasi sellaisen olon, että sun on pakko kans tehdä se. Ja se muistuu mieleesi päivittäisissä askarissa. Jos et taas lupaa koskaan mitään itselle ja muille on asiat helppo jättää tekemättä, eikä mistään koskaan tule valmista. Niin ja muuten kannattaa luvata sellaisia asioita, jotka sinua oikeesti kiinnostaa ja ovat sinulle tärkeitä. Kaikkeahan sinun ei tarvitse ottaa kannettavaksi. Siinä voi helposti käydä niin, että kun alkaa ylitunnolliseksi ja lupautuu järjestämään joka ikiset kissan ristiäiset. Niin tajuaakin että asiat syövät sinua ennemmän kuin antavat sinulle. Tärkeintä siis on että nautit tekemisistäsi. 

 

No niin minä kun rakastan kirjoitella tänne välistä aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Tykkään valokuvata ja kulkea luonnossa. Mutta kuitenkin välistä jää tää blogin pitäminen niinku ihan kokonaan pois. Onhan siihenkin ollut syynsä ja aina ei aika riitä kaikkea tässä elämässä tekemään vaikka kuinka haluaisi. Olen kuitenkin nyt ajatellut että alkaisin postamaan jutun tänne kerta viikkoon. Että tällainen "PerjantaiPläjäys" lennähtäisi tuutista ulos. Haluan kannustaa ihmisiä lähtemään ulos luontoon ja nauttimaan siitä. Pienikin retki luonnossa antaa niin paljon meille kaikille. 

 

Tällä viikolla olen fiilistellyt paljon viime talven lumikenkäily retkeäni pienelle mökille keskelle korpea. Oli jotenkin niin hienoa tuntea luonnon läsnäolo niin lähellä. Pikkulintuja viserteli ja lenteli siellä täällä. Lumessa oli paljon jälkiä erilaisten eläinten. Ja illan tullen sai kokea sen kuinka hiljainen on talvinen luonto. Ei kuulunut äänen ääntä. Se vain oli jotenkin niin mahtavaa. Ja mökki oli tosi tunnelmallinen, jokseenkin vähän vaatimaton. Mutta ylhäinen juuri sellaisenaan. Omassa karuudessaan. Sitä mitä yksin sain kokea keskellä metsää oli jotain niin spesiaalia ja ei varmasti tule unohtumaan mielestäni koskaan. Sen asian minä lupaan, että en koskaan tule lopettamaan juuri tuollaista retkeilyä. Juuri tuollaiset retket antavat niin paljon koko keholle ja mielelle. Suosittelen erityisesti sinulle, jolla saattaa tällähetkellä olla pikkusen niin kun stressin tynkää ja sydän hakkaa vähän liian lujasti rinnassa kaiken paineen vuoksi mitä sulla on jostakin syystä. Tuolla kun tallustelet ja unohdat kaiken ylimääräisen alkaa se mieli rentoutumaan. Ja mielellään se puhelin pois päältä, ettei vaan mikään pääse häiritsemään. Vaikka eihän tuolla korvessa missä minä olin ole kenttiä. Tässäpä tämän kertainen "PerjantaiPläjäys". 

 

Käyppä tsekkaamassa "retkeilykohteet" sivun alta juttu ja video kyseisestä retkestä.

Tässä linkki sinne: RETKEILYKOHTEET

 

Ei ole lunta enää Oslon alueella. Mutta Joulu tekee tuloaan ainakin torttujen ja suklaan muodossa. On muuten hyviä nuo "snøballerit". Ja muutama kuva myös viime talven reissusta. 

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com