Epäonnistuminen

15/12/2016

Olin ajatellut kirjoittaa ihan jostain muusta kuin tästä hyvin arasta asiasta. Tai ainakin arasta asiasta minulle.

Kun ihminen epäonnistuu. Olkoon asia pieni tai suuri. On se aina  vaikea hyväksyä jos virhe osuu omalle kohdalle. Kun se ei vain ole mukavaa ja jos vielä loukkaat sillä toista/toisia ihmisiä on se niin piinaavaa ja sydäntä särkevää. 

Onko tuttua?

 

Kun heräät ja katsot puhelinta. Ja tajuat että Lucia juna meni jo. On paniikin ja tuskan määrä suuri. Tajuat että olet epäonnistunut. Tekisi mieli vajota maan alle tai herätä pahasta unesta. Mutta ei.

On pakko kohdata ja seistä oman virheen takana. On vain hyväksyttävä että näin on käynyt, etkä voi muuttaa enään mitään. Leuka rintaan ja kohti päiväkotia.

 

Saat jollain konstilla selitettyä sen että kuinka sinua hävettää ja kuinka pahoillasi olet. Ennen kuin sanat takeltelevat ja pala nousee kurkkuun. Yksi vuoden tärkeimmistä hetkistä meni sivusuun sinun lapseltasi. Ja myös sinulta. 

 

En yleensä nuku pommiin ja herään useasti jo ennen herätyskelloa. Miten voi juuri tällaisena päivänä tapahtua se pahin? 

 

Syyllisyyden tunne kalvaa sinua koko päivän ja et voi hyväksyä tapahtumaa. Varsinkaan kun olet sen itse aiheuttanut. 

Sitten saat idean. Entäpä jos meillä olisi kotona oma Lucia. Jos se lievittäisi hieman tätä. 

Töiden jälkeen läksin suorinta päätä kauppaan ja ostan Luciamekon, kruunun ja luciapullia.

Illalla meillekkin tulisi Lucia. Ihan oma Lucia. 

 

Ja niin tulikin. Sekä oli siellä pari tonttupoikaakin Lucian perässä. Söimme pullia ja vietimme tunnelmallista iltaa katsomalla oikeaa Luciaa TV:stä. Tuli tehtyä omia Lucia perinteitä. Ensi vuonna on ihan pakko saada uudestaan Lucia kulkue meille kotiin. Ja joka vuosi tästä eteenpäin. 

 

Joskus virhe voi auttaa ymmärtämään meitä joitakin asioita paremmin. Joskus siitä voi olla apua. Virheet kasvattavat. Virheet voivat lähentää. Loppupeleissä kaikki on kiinni sovittelusta, ymmärtämisestä, myöntämisestä ja anteeksi annosta. Ilman näitä virheet jää kalvamaan meidän ajatuksiin emmekä saa niitä pois.

 

Luontokin on täynnä virheitä ja juuri siksi se onkin niin täydellinen ja virheetön. Kun se hyväksytään sellaisenaan. Kaiken ei tarvitse olla prikulkeen suorassa ja kiiltävää "virheetöntä" pintaa. Mikä se semmonen täydellisyys olisi kun pienikin kolo näkyisi siitä heti. Metsät on täynnä sitä mitä me ihmiset tarvitsemme. "Virhekoloja", epätäydellisiä rivistöjä puita, mädänneitä sieniä, puiden lehtiä siellä täällä ja epäjärjestystä. Juuri sillä oikealla tavalla. Mikään metsän asukki ei ole täydellinen. Jokainen niistäkin tekee virheitä. Joskus kohtalokkaitakin sellaisia ja päätyy toisen syötäväksi. Mutta sekin kuuluu siihen elämään. Mikään ei ole luotu ikuiseksi. Se on kohtaloa. 

 

Virhe vaellus retkellä voi olla opetus. Kun pimeys ja myrsky yllättävät vaeltajat vuoristossa suojattomassa paikassa. Pääleiriin on jätetty teltat ja makuupussit. Tulee virhe koettua hyvin raskaasti. On silloin jokaisen hyvä mennä itseensä ja katsoa peiliin. Sillon kysytään ymmärrystä toisia kohtaan ja ryhmätyön henkeä. Yhdessähän sieltä on selvittävä pois. Syyllistämistä ei tällaisessa tilanteessa kaivata. Jälkeenpäin on asiat käytävä läpi, että mistä kaikki johtui? Miksi näin kävi? 

 

Opimme virheistämme jos vain itse haluamme. 

 

Joulu alkaa lähestymään. Ja tänään meillä alkaa joululoma. Tätä lomaa olen odottanut ja nyt se vihdoin alkaa. 

Kokonaiseen vuoteen en ole Suomen maan kamaralle astunut ja nyt on vihdoin aika se tehdä. On jännä nähdä mitä tapahtuu kun sen teen. Sulaako maa jalkojeni alta vai jäätyykö se yhä enemmän? Odotan innolla minun Suomeani. Ja varsinkin kaikkia niitä rakkaita ihmisiä jotka siellä on.

 

Tässäpä vielä vähän kuvia ja videota meidän Luciasta: 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com