Metsien lainsuojattomat

06/01/2017

Kotona jälleen. Kyllä oli virkistävä ja huippu joululoma. Ei tarvinnut kiireellä hästätä paikasta toiseen. Eikö Joulussa ole juuri se tarkoitus että rauhoitutaan hetkeksi. 

Mutta kotiin palaminenkin oli huippua. Oma koti ja oma sänky. Voiko parempaa ollakaan enään? No voi olla. Nimittäin oma tyyny. Voiko ihanampaa tuoksua enään ollakaan. Kun oikein tunget nokan syvälle tyynyyn ja nuuhkaiset. Silloin tiedät että olet kotona. Turvassa. 

Tykkään olla reissussa, retkellä, lomalla ja matkoilla. Mutta kyllä minä rakastan myös olla kotona. Koska kotona on niin helppo olla. Pieruverkkarit jalassa ja paita väärinpäin päällä. Siihen kätkeytyy jotain suurempaa. Jotain aitoa.

 

Lomalla nautin siitä kuinka lähellä luonto on ihmisiä, jotka asuvat maalla. Se on ihan erinlaista kuin täällä kaupungissa. Pikkulintuja pörräillee lähistöllä runsain määrin ja öisin tähtitaivas näkyy oikeasti kirkkaana. Junat ja lentokoneet ovat kaukana, eivätkä ne pääse häiritsemään täydellistä luonnonrauhaa. 

 

Lähikuukausina jostakin syystä olen paljon miettinyt/pohtinut metsiemme lainsuojattomia petoja. Susia. Kautta historian me ihmiset olemme vihanneet näitä luontokappaleita. Kun susi käy lähelläkään ihmis asutusta on se leimattu vaaralliseksi ja häiriintyneeksi. 1800-luvulla hävitimme suden kokonaan suomesta. Se on kuitenkin palannut jäädäkseen. 

 

"Ihmisessä ja sudessa on paljon samaa." 

Ehkä juuri siksi jotkut ihmiset niin paljon sitä vihaavatkin. Ja valtataistelu onkin valmis alkavaksi. 

Susi ei ole koskaan välittänyt kenen mailta se syö. Sen luontaisen käyttäytymiseen kuuluu metsästää ja syödä sitä minkä se saa kiinni. 

 

Entäpä jos susi hävitettäisiin?

Mitä se tarkoittaisi?

Voidaanko oikeasti ajatella näin, että jos joku luontokappale ei asetu siihen muottiin minkä ihminen asettaa. On se hävitettävä? 

Nämä on isoja kysymyksiä. 

En usko että suden ja ihmisen välille saataisiin koskaan rauhaa. Niin kauan kuin on susia on vihaajia. Enkä usko että sudet saadaan koskaan hävitettyä.

 

"Ihminen kun ei vain voi olla luontoa suurempi.

Vaikka on yrittänyt koko historiansa ajan sitä toteuttaa.

Lopulta luonto on aina vahvempi.

 Se löytää ratkaisun jokaiseen asiaan. Eikä ihminen mahda sille mitään

Ihmisen on hyväksyttävä se."

 

Ehkäpä joskus tähän susi asiaan luonto keksii ratkaisun. Mikä se sitten voisi ollakaan? Käykö luonon laki toteen (vahvin pärjää)?

 

En saanut nyt yhtään kuvaa sudesta, koska meidän polkumme ei ole koskaan kohdanneet. Sitä päivää odotellen. Mutta tässä muutama kuva lapsuuden maisemista.

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com