Sitä jaksaa paremmin kun on mitä odottaa

03/03/2017

"Sitä jaksaa paremmin kun on mitä odottaa". Kuului joskus mainos. Näinköhän on? 

Itsestä tuntuu et ei millään jaksais odottaa. Kovasti jo haluttais hypätä siiville ja lentää paratiisiin. Mut vielä pitää ventata parisen viikkoa. 

Eilen kun juoksentelin hakemassa matkarattaita lapsille ympäri Osloa varpaat kohmeessa ja nenän pää punaisena. Tunsin jo sisäisesti kuinka Thaimaan aurinko lämmitti. Ja hikihän siinä tuli. 

Miten pohjoisen poika pärjää siellä lämpimässä?

On muuten varsin hyvä kysymys. Mutta pärjätäänhän sitä saunassakin niin miksipä ei Thaimaassakin. 

 

Kun aloimme reissua suunnittelemaan minulla hankasi kengässä vastaan se miten lentomatkustaminen saastuttaa. Ja jokseenkin olen sitä mieltä, että tämä massa turismi on ihan höpö höpö hommaa. 

Mutta kun asiat ei ole niin yksiselitteisiä. Olisiko se sitten paras ratkaisu, että jokainen asuisi omassa maassaan, eikä koskaan lähtisi sieltä minnekään? 

Jotenkin en usko tuohon. 

Mitä hyötyä sitten matkailusta on? 

Moni osaisi vastata tähän paremmin, jotka ovat nähneet kymmeniä eri kulttuureja. Eikä pelkästään nähneet vaan kokeneet ne oikeasti. Kun elät toisessa kultuurissa. Silmäsi avautuvat monelle monelle asialle mitä et ole ennen nähnyt. Osaat nähdä oman elämäsi erinlaisessa valossa. Sekä alat ymmärtämään toisia ihmisiä paremmin. 

Tämähän edellyttää sitä, että pidät silmäsi auki matkustaessa. Ja olet vastaan ottavainen. 

 

Laput silmillä kävellessä luulet käveleväsi kohti aurinkoa. 

Mutta se onkin vain kirkas lamppu.

Aurinko onkin siellä sinun sivullasi,

jota et näe kun et osaa kääntää päätäsi

tai ottaa lappuja silmiltä pois. 

 

Tämä pätee muutenkin elämässä. 

Kun ymmärrät maailmaa paremmin ja tiedät miten asiat menee täällä. Kaikki maat maailmassa kun ei vain ole samanlaisia kuin meillä täällä pohjoisessa. Osaat varmaankin punnita asioita monelta eri kantilta. Ja  silloin häviää se musta valkoisuus monestakin asiasta. 

 

 

Muutto Norjaan

 

Muutin reilu 5-vuotta sitten Norjaan. Hyppäsin Suomesta pois. Samalla hyppäsin pois oravanpyörästä, joka oli alkanut puristamaan yllättävänkin paljon. Välistä tuntui oikeasti siltä, ettei tästä ole enää ulos pääsyä. Olin ajanut itseni täydelliseen umpikujaan nuoruuden innolla. Ja sillä kujalla seinät näytti yllättävänkin korkealta, eikä todellakaan näkynyt valoa tunnelin päässä mitä kohti voisi lähteä. Kunnes seinään porattiin reikä ja tarjottiin ohutta köyden pätkää. Tarrasin siitä kiinni vaikka en täysin voinut siihen luottaa.

Kantaisiko tämä köysi? 

Mikään ei ollut varmaa kun tänne Osloon saavuin. Ei varmaa työtä ei varmaa asumista. 

Ja juuri se oli siinä hetkessä parhainta ja kasvattavinta. Kaiken ei tarvitse aina olla valmiiksi rakennettua ja täydellistä betoni siltaa mille voi turvallisesti astua. Onhan matka paljon mielenkiintoisempaa kun alla on heiluva ja hauras riippusilta. 

Elämäni parasta aikaa on ollut juuri tämä hetki kun olen tarrannut tähän epävarmaan köyteen. Nämä vuodet ovat kasvattaneet minua eniten. Näistä vuosista olen saanut eniten irti. Näinä vuosina olen oppinut ymmärtämään erillaisuutta.

Siksi tahdon kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat olleet tällä matkalla tukena. Monen monta uskomatonta hetkeä olen saanut kokea ja nähdä. 

 

Aurinkoista viikonloppua!

 

 

 

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com