Ota mallia leskenlehdestä

21/04/2017

Kevät tulla rallattelee. Nytkin ulkona lämmintä sen 13 astetta ja aurinko paistelee. Mutta tuuli on kylmä, eikä ulkona t-paita ilmat vielä ole. Varmat kevään merkit minulle on olleet aina. Päivien piteneminen, leskenlehtien/sinivuokkojen ilmestyminen ja lakaisukoneiden puhdistamat tiet. Ja nyt nämä kaikki on jo tapahtunut. Kevät on siis ihan täysillä täällä. 

 

Aina kaiken uuden näkeminen/kokeminen avaa silmiäsi katsomaan asioita erinlailla. Se miksi tietyt asiat ovat juuri niin kuin ne ovat. Ei välttämättä aukea koskaan jos et pääse katsomaan niitä ulkopuolisen silmin. Oma isäni on antanut minulle erään elämän ohjeen, mikä on minusta sopiva kaikille. Osata katsoa itseään ulkopuolisena. Ottaa itsestään etäisyyttä ja katsoa missä elämäntilanteessa on nyt. Mitä haluaa elämältään? Minne päin on menossa? jne.. Tutkiskella itseään. Pysäyttää itsensä ja keskustella itsensä kanssa. Olen pyrkinyt käyttämään elämässäni tätä.

 

Uskallatko kyseenalaistaa itsesi? Uskallatko kyseenalaistaa muita? Ajattelen, mikäli koskaan ei kyseenalaista mitään tai ketään. Ei kasvua voi tapahtua niin ihmisenä, ryhmänä, yhteisönä tai valtiona. Jos tuudittaudut siihen, että näin on hyvä olla. Tai että näin on ollut aina, niin miksi ei voisi olla tulevaisuudessakin. Minusta on hyvä pystyä ajattelemaan kriittisesti tiettyjä asioita elämässä. Voiko esimerkiksi kaupunki koskaan kehittyä, jos siellä ei uskalleta ajatella kriittisesti tai ehdottaa uusia kehitys ideoita. Tai vaikka ehdotetaan niin jos niitä ei uskalleta lähteä toteuttamaan. Mietinpä vain. Voiko tällainen kunta koskaan kehittyä mihinkään suuntaan. Jos siihen harmaaseen massaan ajaudutaan. Eikä erottauduta millään lailla. 

Liian paljon on sitä jäyhyyttä ja sanomalehden taakse vetäytymistä. Liian vähän sitä innokkuutta uusia asioita kohtaan. 

 

Miettikääpä leskenlehteä. Kaveri on muuten pikkusen rohkeampaa sorttia. Noin vain ensimmäisten joukossa alkaa itseensä työntämään kohti valoa, vaikka ei tiedä yhtään, onko se niin turvallista. Ei se voi olla varma mitä sen niskaan tupsahtaa kun se päänsä mullasta nostaa. Mutta silti. Silti se nostaa sen pään joka kevät ensimmäisenä. Ja ei muuten tulis kaveri huomatuksi, jos se ei sitä tekis juuri näin. Pari kuukautta myöhemmin kun se alkaisi päätänsä mullasta nosteleen olisi liian myöhäistä. Kukaan ei tietäisi koko kukasta ja se jäisi sinne harmaaseen massaan. Mutta tämä meidän leskenlehti onkin tosi mainio kaveri. Se on päättänyt, että hänet muistetaan ja siksi se itsensä nostaakin ylös aikaisten keväällä ja näin me kaikki muistetaan se. Me voitaisiinkin kaikki ottaa mallia tuosta leskenlehdestä. Ei mietittäisi niin kauheena sitä mitä tapahtuu jos teenkin näin? tai mitä muut ajattelevat. Vaan luotettaisiin siihen omaan tekemiseen ja omaan kauneuteen ja lähdettäisiin kulkemaan kohti omaa päämäärää.

 

Moni leskenlehti nousee vierekkäin tai pieninä ryhminä. Eli yhdessä. Mutta kukaan ei nouse toisen päälle tai toisen eteen niin, että jättäisi toisen varjoonsa. Tästäkin voimme ottaa mallia me ihmiset. Käykääpä kurkkimassa ja sanomassa morot näille meidän urheille leskenlehdille.

 

"Jos myönnämme, että ihmiselämää voi hallita järjellä,

tuhoamme mahdollisuuden elämään"

- elokuvasta: Erämaan armoille -

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com