Anteeksianto on rakastamista

12/05/2017

Minun pitää keretä. On pakko tehdä vielä tämä. Sitten tämän jälkeen odottaa taas seuraava tehtävä. Sen jälkeen listalla on lukuisia asioita, mitkä täytyy vain tehdä. Aivot raksuttaa jo maksimi teholla. Vielä jostain tulee soitto. "Voitko vielä hoitaa tämän"? Tietenkin minä voin. Samaan aikaan joka paikkaa kasaantuu tekemättömiä asioita. Kotona pitäisi keretä pestä parveke. Laittaa kaikki valmiiksi kesä kauteen, käydä ostamassa uusia kesä juttuja ja tehdä sitä sun tätä. Olisi siisti päästä nauttimaan keväästä, mutta taivaat aukeavat ja taas tippuu lunta. WHAT!!! Missä se kesä nyt sit onkaan? EN LUOVUTA. 

 

Joskus musta tuntuu että, kaikki asiat tulee aina samalla kertaa. En tiedä onko se sattumaa vai monien asioiden summa. Esimerkiksi se että kun asioita kasaantuu ja kasaantuu niin just silloin tulet kipeeksi. Ehkä se juttu on just siinä, että ihminen tajuaa ottaa sen vanteen pään ympäriltä pois kiristämästä. Eli ottaa rennosti. 

Nautin nyt siitä, että saan olla kaikessa rauhassa kotona omien rakkaiden lähellä. Ja nauttia tästä perjantai illasta ja tulevasta viikonlopusta. Onhan tähän hetkeen ja tähän arkeen kätketty niitä valon pisaroita, mitkä antavat niin paljon. Kun lapsi nukahtaa syliisi ja kannat sen vuoteeseen siinä onnistuen niin, ettei se herää. Siinä kun se tuhisee onnellisen näköisenä. Ei vanhemman sydän voi kun pakahtua rakkaudesta. On siinä jotain niin oikeaa. Ja jotain sellaista mikä antaa tarkoituksen kaikelle sille ahertamiselle ja hiki pisaroille.

 

On se suurin kaikista

On se vahvin kaikista.

Se on rakkaus. Arvoista arvollisin.

 

Rakkauden ja rakastamisen arvo merkitsee minulle sitä, että voin rakastaa yli rajojen. Voin hyväksyä ja suvaita erilaisuutta. Eikö rakkautta kysytä juuri silloin kun et olekaan enää omalla mukavuus alueella. Kun asiat onkin vieraita ja ei niin miellyttäviä. Tai silloin kun sinun ja jonkun toisen väliin tulee näkemys eroja. Eikö juuri tällöin kysytä rakkautta toista ihmistä kohtaan? Olkoon se sitten kuka tahansa. Missä tahansa tai mistä tahansa. Eikö maapallomme olisi juuri silloin pikkusen parempi paikka tallustella ja elostella? Kun kaksi ihmistä. Aivan erilaiset. Kuin yö ja päivä. Pystyisivät heittämään "ylävitoset" ja nauramaan sydämmensä kyllyydestä toistensa seurassa. 

Ennakkoluuloja on niin paljon. Meidän on helppo vetäytyä kuoreen ja jäädä omaan pieneen koloon tarkkailemaan. Sulkea ovi varoen ettei kukaan huomaa ja hävitä pois muiden katseiden alta. Mutta jos tekisit kaiken toisin. Jos antaisit omien ajatusten ajatella joskus toisella tavalla. Et enää katsoisikaan asioita niin lyhyt näköisesti. Avartaisit katsetta. Ja näkisit enemmän. Rakastaisit lähimmäistäsi.

 

On kuitenkin jokin isompi asia, jota me kaikki kunnioitamme.

Moni kutsuu sitä Jumalaksi.

Mutta anteeksianto. On rakastamista.

Ja kun rakastat, Jumalan valo laskeutuu päällesi. 

 

Tahdon lisätä vielä tämän tänne, koska minusta Arman osui juuri naulan kantaan. Kiitos Arman Alizad näistä hienoista sanoista.

 

"Mä itse uskon Jumalaan, mutta en kuulu mihinkään uskontokuntaan eikä minulla ole mitään pyhiä kirjoja. Mä koen että uskossa ja uskonnossa on suuri ero. Usko on inhimillinen ja universaali tunne, joka tulee aidoimmillaan sydämmestä ei ulkoiselta auktoriteetiltä ja uskonto puolestaan on ihmisen pyrkimys säädellä sitä sääntöjen ja sanktioiden avulla, jolloin uskosta tulee ehdollista.

 

Tän takii mua on aina itteeni askarruttanut kysymys: miten tulee suhtautua ajatukseen kadotuksesta, tai persoonallisesta Jumalasta joka ei rakastakaan ehdoitta? Vaan että taivaassa on valvontakamera joka vahtii sun jokikistä liikettä ja jos sä et sinä tee niinkuin se tahtoo niin se rankaisee sua, eli sä voit joutua kadotukseen tai pahimmassa tapauksessa kärventynyt helvetin ikuisessa tulessa sun syntiesi takia. Itse mä koen, että jokaisen, ja varsinkin lapsen, pitäisi antaa itse löytää oma uskonsa ilman uhkakuvia helvettiin joutumisesta.

 

Mä näin Lestadiolaisten keskuudessa äärimmäisen paljon rauhaa ja rakkautta ja meitä kohdeltiin kuin omia perheenjäseniä. Ja tää herätti mussa toisen kysymyksen lähimmäisenrakkaudesta.

 

Profeettoja on historiassa monia, mutta opetuksissa kuitenkin sama keskeinen ajatus: lähimmäisen rakkaus. Lähimmäisenrakkaus on Jeesuksen keskeisimpiä opetuksia. Jos jokainen meistä käyttäytyisi, kuten Jeesus on opettanut, eli kohtelisi muita niinku me halutaan meitä kohdeltavan, niin tarvittaisiinko me enää muita dogmaattisia sääntöjä, ja eikö maailma olisi automaattisesti parempi paikka?"

- Arman Alizad-

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com