Kaipuu metsään

19/05/2017

Ajeltiin tänää suoraan töiden jälkeen Västeråsiin. Matkalla kerkesi taas hetkeksi istahtaa ratin taakse ja katsella ympärille. Nähdessäni alkumatkasta kaunista metsää Norjan ja Ruotsin rajan tuntumassa valtasi mieleni suuri kaipuu. Kaipuu metsään. Istumaan kuusen juurelle ja nauttimaan siitä ainutlaatuisesta rauhasta mikä siellä vallitsee. Kaikki ne tuoksut ja äänet on jotain sellaista mikä vetoaa ainakin minuun.
Tultuamme lomalta reilu kuukausi sitten on arki ollut yhtä juoksemista. Metsään en ole ehtinyt edes viikonloppuisin. Ja tunnen sen itsessäni. Minä vain tarvitsen sitä. Metsä on osa minua ja minä olen osa metsää.

Tulen vielä luoksesi. Tulen ja painan pääni sammalmättäällesi. Kiedon käteni puittesi ympärille ja tanssin kivien päällä. Hihkun riemusta ja laulan onnesta. Lopuksi istun iltanuotiolla ja haaveilen elämästä sinun suojassasi. Oi metsäni mun
 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com