Rakkaani

02/06/2017

Tämä päivä. 5-vuotta sitten oli täynnä tunteita. Aamulla herätessäni olin varma että pyörtyisin alttarille. Niin paljon minua jännitti. Polvet tutisivat siis jo heti aamusta.
Normaalisti en paljoa jännitä esiintymistä tai muita tilaisuuksia. Mutta kun puhutaan omista häistä on asiat sillä kuuluisalla nextillä levelillä.
No ilman rauhoittavia selvittiin ja kun häähjuhla paikan edestä starttasi vanha kunnon mersu ensimmäiselle häämatkalleen oli tunne tila minulla enemmän kuin onnellinen. Taidettiin olla rakkaan vaimon kanssa siellä seitsemännessä taivaassa. Ja muistan ikuisesti sen ensimmäisen automatkan aviopareina kohti Piteåta. Muistan sen huolto aseman missä pysähdyimme tankkaamaan ja ostamaan jotain herkkuja. Muistan sen hotellin, sen aamupalan ja kylpylän. Muistan sen tunnetilan mikä vallitsi koko ajan. Se oli IHANAA. Olin niin korvia myöten rakastunut.

Ja olen yhä korviani myöten rakastunut. Enkä vain sano. Vaan myös tarkoitan sitä. Vaikka arki on saapunut eikä joka päivä ollakaan juhlatunnelmissa. Niin kaiken pohjalla on valtava tahto rakastaa ja olla toisen lähellä. Jokaisessa elämän tilanteessa.
Kaikki on sinun kanssasi kauniimpaa.

 

Sydän lämpöinen sulle annettiin.

Se on kuin auringon lämmittämä kallio saareke merellä.

Seison saarella ja vaikka väkisin suojelen sitä merten myrskyiltä.

Yksikään tyrsky ei saa hajoittaa kallioita.

Iltaisin painaudun peruskalliota vasten saaden siitä suojaa.

Tässä minun on hyvä olla.

Kiitos rakas Erika näistä 5-aviovuodesta.  

 

Kiitos kuvasta Anne Sulila

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com