Päiväretki kotivuorelle

27/08/2018

Istun kanervikossa kalliolla ja katselen Oslon vuonolle. Maisemat on upeat. Koko vuono avautuu silmieni eteen ja sen ympärillä oleva Oslon kaupunki. Vuonossa uiskentelee veneitä ja muutamia matkustus laivoja. Tulitikku askin kokoiset autot ajavat edes takaisin moottoritiellä.

Aurinko paistaa täydeltä terältä ja lämmittää selkää mukavasti. Tuuli soittaa lehtipuita, mikä onkin parasta musiikkia korvilleni juuri nyt. Tämä hetki. Nämä maisemat, äänet ja tuoksut ovat sitä mitä tulinkin hakemaan. En tullut tänne etsimään jotain tajunnan räjäyttävää kokemusta. Tulin tänne juuri tämän rauhan takia. Tulin kuuntelemaan tuulen musiikkia ja lintujen laulua. 

 

Olen ihminen joka tykkää tehdä paljon asioita. Minulla on yleensä monta projektia menossa tai suunnitteilla yhtäaikaa. Nämä hetket on vastapainoa sille. Olla tekemättä mitään. Kuunella omaa itseään ja nauttia luonnon rauhasta. Näissä hetkissä mieli lepää ja uudet ideat syttyvät. Kun täällä päivän käyn olemassa itseni ja luonnon kanssa olen kuin uudesti syntynyt ihminen. Kotiin palattuani en ole väsynyt. Vaan minulla on ihanan raukea olo ja saman aikaisesti energinen. Aivan kuin olisi mennyt jonkin puhdistus koneen läpi. Se tunne on niin loistava, että sen tahtoisin kaikkien muidenkin saavan kokea. Siksi kirjoitan tätä blogia. Juuri siksi, että joku saisi tästä jutusta pienen potkaisun takamukselle ja lähtisi nauttimaan luonnosta ja siellä liikkumisesta. 

Paluumatkalla huomasin, että osa mustikoista oli jo kypsiä ja keräsinkin pienen purkin täyteen tuliaisiksi kotiin.

 

 

 

 

Haaveri

 

Aina ei mene minullakaan metsäretket kuin elokuvissa. Joskus sattuu ja tapahtuu vähän sitä sun tätä. Kun on paljon ylämäkiä niin on myös yhtä paljon alamäkiä. Ja ne vasta onkin ärsyttäviä. Varsinkin kun kallion päällä onkin märkää sammalta joka on yllättävän liukasta kalliota vasten. Otinpa sitten pienessä alamäessä tuntumaa maaperään. Itsehän olen tottunut lentelemään ja kaatuilemaan metsissä, mutta kamera ei ole siihen tottunut. Seurauksena objektiivin etulinssi säpäleinä. Onni onnettomuudessa. Pienen tutkinnan jälkeen huomasin että linssi ei ollutkaan hajonnut. Ainoastaan linssin suojalasi. Ehkä sen vaihto onnistuu kivuttomasti. 

Mutta tulipahan opittua taas jotakin kantapään kautta. Ja tässäpä vinkki kaikille retkeilijöille. Kun liikut retkipoluilla tai niiden ulkopuolella. Laita aina kaikki herkästi vahingoittuvat asiat rinkkaan, reppuun, taskuihin tai niin että ne ei ensimmäisenä osuisi maahan. Ainakaan kädessä ei kannata kuljettaa mitään. Varsinkaan kameraa. Jos haluat kameran olevan nopeasti otettavissa. Laita se roikkumaan kaulalle. Tai kiinni pika klipsillä rinkan viilekkeeseen.  

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com