Lämmin sisällä Suomi

16/07/2017

Minun piti sanoa tästä jo aikaisemmin. Heti kun palasimme lomalta takaisin tänne Norjaan. Mutta päätinkin säästää tätä ja kirjoittaa sitten sopivana hetkenä täysin oma postaus tästä aiheesta. Olimme siis lomalla 2 viikkoa Suomessa ja Haaparannassa Ruotsissa. Koko reissu tuli kuljettua Helsingistä edes takaisin junalla. Rinkat selässä kaksien vaunujen kanssa ahtauduimme juniin ja välistä autoihin. Meinasi tehdä tiukkaa parisen kertaa kun yksinkertaisesti tavaraa vaan on paljon nelihenkisessä perheessä. No mutta joka kerta selvittiin jotenkin ja kaikki meni lopulta oikein loistavasti. 

 

Mutta en minä siitä aikonut kertoa miten me lomalla kuljettiin. Eheeei. Vaan siitä millaisia ihmisiä saimme tavata loman aikana. Minkälaista lämpöä saimme kokea, pyyteetöntä apua, uskomatonta huomaavaisuutta ja ihaninta vieraanvaraisuutta. Ja näistä olen hyvin hyvin otettu.

 

Olimme tulomatkalla yötä Klaukkalassa mistä lomamme sai loistavan startin vaimoni lapsuuden ystävän luota. Kävelessämme asemalle seuraavana päivänä rankkasade yllätti meidät ja juoksimme kiireesti jonkin teollisuushallin (TERÄS-LVI oy ab) katoksen alla odottamaan sateen loppua. 10 minuutin odottelun jälkeen sade ei ollut loppuakseen ja mietittiin jo pitääkö se turvautua taxiin. Silloin sisältä hallista asteli nainen, jolla oli kaksi iso sateenvarjoa kädessään. Hän sanoi, että saisimme toki seisoskella tässä katoksessa, mutta hän haluaisi antaa meille sateenvarjot jos tarvitsemme niitä. Kiittelimme häntä vuolaasti siitä kuinka huomaavaista toimintaa ihmiseltä, kenen ei olisi tarvinnut edes katsoa meihin päin. Emme edes tienneet, että hallissa oli ihmisiä. 

Juna matkoilla tapasimme monia mahtavia ihmisiä, joiden kanssa tuli vaihdettua kuulumisia. Junien ja taxien henkilökunta oli ystävällisiä ja tekivät matkoistamme huomattavasti parempia. Esimerkiksi kun junat olivat myöhässä mentäessä pohjoiseen juhannuksen jälkeen ja saapuminen Kemiin meni niin myöhäiseen niin VR korvasi meille taxi kyydin Kemistä Haaparantaan. Täydellistä asiakaspalvelua.

Tampereella tulessamme takaisin Helsinkiin kävimme syömässä eräässä ostoskeskuksessa. Olin aterioinnin jälkeen viemässä roskia roskakoriin meidän pikku-ukkeli sylissäni. Niin eräs vanhempi rouva nousi seisomaan ja kysyi voinko auttaa ja laittaa roskasi roskiin. Olin niin otettu tämän rouvan pyyteettömästä avusta, että se lämmittää vieläkin sydäntäni. Kuinka huomaavaista.

 

Sokerina pohjalla minun rakas tätini. Niina-Kaisa oli kutonut minulle ja vaimolleni villasukat. Ja vielä liput sukan varteen. Minulle minun kotimaani ja vaimolle hänen kotimaansa lipun. Kun tätini ojensi sukat minulle ja näin ne ensimmäistä kertaa. Liikutuin. Hän oli itse käsin ne kutonut ja ajatellut minua täällä Norjassa. Nyt minulla on villasukat, jotka vetäisen jalkaani aina kun jalkoja paleltaa tai vaikka ei paleltaisikaan. Ja kun sen teen niin tiedän että kohta minun on lämmin ja hyvä olla. Lämmin sydämestä asti. Kun näissä sukissa ei lämmitäkkään pelkkä villa vaan myös se ajatus mikä on kudottu sisälle sukan.

 

Tuhannet kiitokset kaikille ihmisille joita tapasimme loman aikana. Ilo oli meidän puolella.      

 

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com