Sininen reppu ja mustikka suu

28/07/2017

Meitä on moneksi. Sano kerran John Lennoksi (Lennox). Joka on muuten matematiikan professori Oxfordin yliopistossa. Että luulis hänen tietävän sen, että meitä todellakin on moneksi. 

Ja moneksi meitä on myös tuolla mustikka metsissä. Toinen haluaa poimia selkä vääränä tuhansia ja taas tuhansia litroja talven varalle. Toinen haluaa poimia vähän vähemmän. Ja kolmas haluaa poimia sen tasan kupillisen, jotta voi istua mättäällä ja syödä niitä kahvin kanssa. Jokainen tekee tyylillään ja se onkin tässä hommassa parasta.

Aika usealla on lapsuudesta niitä muistoja kun JOUTUI lähtemään mustikkaan ja JOUTUI poimimaan ämpäri tolkulla. Eipä tainnut olla niillä retkillä yhtään voittajaa, vaikka mustikkaa tuli tuhansia ja taas tuhansia litroja. 

Mutta ne retket, missä SAIT tehdä omia juttuja. tutkia metsää, rakentaa majoja ja kaikkea muuta jännittävää. Taisi jäädä vähän paremmin muistoihin. 

 

 

Onko ämpäri jo täynnä?

 

Monella on jäänyt varmasti kammo mustikka metsistä, koska on joutunut kokemaan vääränlaista luonto kasvatusta. Ehkä tämän vuoksi koko luontoon lähteminen on jäänyt vähemmälle ja mustikat saakin kätevästi nykyään siitä lähikaupan pakaste altaasta. 

No niinhän ne saakin lähikaupasta tosiaan. Ja vielä puoli ilmaiseksi. Miksi niitä sitten turhaan lähteä selkä vääränä keräämään jostain metsistä?

Vastaus on lyhyt ja selkeä: EI MIKSIKÄÄN!! Pysy kotona. Elä lähde minnekään. Pelaa vaikka pleikkarilla ja laita verhot kiinni. Koska kuitenkin se reissu tulisi olemaan ihan sysi paska. Käärme puraisisi sinua jalkaan, uppoaisit suohon, vettä alkaisi satamaan, kastuisit, tippuisit kalliolta ja taittaisit nilkkasi. Lopulta menisit kuitenkin karhun kanssa samalle mättäälle kyselemään: "Onko ämpäri jo täynnä?" Ja saisit kuonoon oikeen kunnolla.

Elä siis missään nimessä lähde jos siltä tuntuu. Minulla tuntuu tänään siltä. En todellakaan lähtisi minnekään vaikka saisin porkkanapiirakkaa ison pellillisen. Muttta jos kuitenkin lähtisin niin istuisin vain mättäällä ja joisin kuksasta kaffetta. Viis kinttaalla viittaisin mustikoille. Painaisin pään sammalikkoon ja ottaisin päiväunet. Lopulta heräisin siihen kun paidan alusta olisi täynnä muurahaisia. 

 

Kävin eilen kuitenkin mustikassa, koska minulla oli sellainen olo, että nyt on mukava lähteä mustikkaan. Saaliina 3 litraa mustikkaa, 2 käärme havaintoa (melkein päälle kävelin), hikeä ja märät kengät (pitää muuten käsitellä kengät). Mutta kun pyörälle palasin. Palasin iloisena ja tyytyväisenä. Olin saanut mitä olin halunnutkin. Mahtavan kokemuksen ja metsän rauhaa. Sekä pikkusen tuliaisia kotiin vietäväksi. 

 

Pikku vinkki siis jokaiselle: Lähde silloin mustikkaan ja yleensäkkin luontoon. Kun itsestäsi siltä tuntuu. Kun on sellainen olo, että nyt on se oikea hetki. Silloin reissu tulee onnistumaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com