Road trip vuoristoon

04/08/2017

Vuokrasimme auton viideksi päiväksi. Ilman sen suurempia suunnitelmia lähdimme matkaan. Nokka kohti Jotunheimin upeaa vuoristoa. Sinne vähän niinkuin yrittäisimme, jos kaikki menee niinkuin on suunniteltu. Ajattelimme kuitenkin jättää kotiin stressaamisen ja samalla nuorimmaisen matkalaukun. Eli U-käännös ja hakemaan ainakin se matkalaukku, että saadaan vaihtovaatteita mukaan meidän pikku-ukolle. 

Sellaisen tavoitteen ajattelin reissulle asettaa, että autokoulunopettajan pojan poika oppisi istumaan auton kyydissä. Edes hetken aikaa niin ettei huutaisi kurkku suorana. Ei nimittäin ole kaveri oikeen tottunut noihin autoihin. 

Mutta nyt on. Takana joku 800 kilometriä. Upeita vuoristo maisemia, tunturi jokia, metsiä, kauniita järviä, pieniä idyllisiä kyliä, ihania leirintäalueita, kivoja leikkipuistoja, mutkaisia teitä, matkapahoinvointia, itkua, naurua ja oksentelua. 

Monikirjavainen reissu täynnä mieleenpainuvia hetkiä. esimerkiksi se kun olimme nousemassa Jotunheimin vuoristoon. Pieni, kuoppainen ja mutkainen asfaltti tie tuottaa helposti matkapahoinvointia. Meidän urhea 4-vuotias matkustaja lopulta ei enää kestänyt sitä höykkyytystä. mahalaukku tyhjentyi paidalle ja puoliksi syötyyn sipsi pussiin. Näitähän sattuu ja se on vain elämää. Matka jatkui kauniissa maisemissa ja pahimmat mutkat tiestä jäivät taakse. Lopulta kun saavuimme virallisesti vuoristoon. Sain todeta taas kerran sen tunteen. Vuoristo tauti. Se vetää yhä uudestaan ja uudestaan puoleensa. Se mikä vallitsee yllä vuorten on jotain mystistä ja uskomatonta. Ja aina vain se jaksaa ihmetyttää. 

 

Meidän road trip

 

Halusin näyttää nämä maisemat omalle perheelleni. Kotona olen aina puhunut Jotunheimistä, että kuinka kaunis se on. Nytpä sain näytettyä ja olen tyytyväinen siitä. Yksi satumainen paikka tässä ihanassa maassa. Ja näitä paikkoja riittää. Koko Norja täynnä kauniita ja mykistäviä paikkoja.

Meidän road trip meni yllättävänkin hyvin. Ei mitää suurempia kommervenkkejä. Auto pysyi tiellä ja kaikki oli maaliviivan jälkeen tyytyväisiä. Periaatteessa koko reissu oli täysin ekstemporea. Pysähdyttiin sinne minne teki mieli ja yövyttiin silloin kun siltä tuntui. Nukuimme teltassa, mökissä ja hotellissa. Ja autokouluopettajan pojan poika alkaa pikkuhiljaa tottumaan auton kyytiin. 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com