Metsäpurosta lampaan kusta

11/08/2017

Vesisade. Onko mitään niin mahtavaa? Oikein kunnon rankkasade. Hyvä että eteensä näkee. Muutamana päivänä tällä viikolla on satanut oikein olan takaa. Mikäs sen parempaa sadepäivänä kun istua kotosalla ja viettää oikein kunnon koti päivää. Silloin voi kaikessa rauhassa tehdä sisä juttuja, kuten esimerkiksi teroittaa puukko, omella rikkoutuneet teltan saumat tai vuolla puulusikoita. 

Kävin sadepäivänä kuitenkin ulkonakin. Nukuttamassa nuorimmaisen vaunuihin. Tulipahan testattua samalla vaellustakin veden pitävyys. Vettä tuli kuin suihkussa olisi ollut, mutta niin vain mies säilyi kuivana. Ilman sen suurempia Goretex huippu ominaisuuksia. Nostankin tälle mun takille ison peukalon sormen. En tiennytkään, että se olisi näin hyvä. Joskus ostanut sen jostain jämä alennus korista puoli ilmaiseksi. Taisi olla onnistunut ostos.

 

 

 

 

 

Ekologisesti mustikkaan

 

Vesisateessa on parasta se että pienet metsäpurot saavat taas uutta eloa. Vanhassa kuusimetsässä kulkeva pieni metsäpuro on ehdottomasti yksi minun sielunmaisemia. Siinä kuvastuu jotenkin täydellinen luonnon rauha. Sitä ääntä voisi kuunnella loputtomiin. 

Kävin pienellä mustikka reissulla taas lähimetsissä ja sieltähän niitä metsäpuroja löytyikin. Viime kerralla kaikki purot oli kuivia, mutta nyt ne solisi iloisesti ja toi metsään uutta tunnelmaa. Kiitos vesisateiden. 

Ekologinen mustikan poiminta on niinku ehkä kaikista kuuminta ikinä. Pyörällä ilman mitään moottoreita lähimetsään ja mustikkaa ämpäriin. Sitten vielä pyörällä takaisin ja mustikat pakkaseen. Nyt on taas talven varalle pikkusen mustikkaa ja elämä hymyilee. Eli kuuminta hottia ikinä. Ja kaikista lajeista juuri se miehekkäin. Kun karvasinen rintoineen kaikki miehet tuolla metsässä mättäiden päällä möyrisivät kun karhut konsanaan olisi se näkemisen arvoista. Vielä kun saataisiin suuret päättäjät mukaan näihin kekkereihin olisi maailmassa asiat pikkuisen paremmin. Kun suurimmat höyryt jäisivät metsään.

Kuuminta se on myös ihan konkreettisesti kun lähtee pyörällä. Ne jotka tietävät Norjan maastot. Ovat kanssani varmasti samaa mieltä. Ylämäet eivät ole loivia. Tulipahan otettua neljä kärpästä yhdellä huitaisulla. Ekologista, liikuntaa, ravintoa ja hyvää mieltä. Oha se komiaa. 

 

Sen vielä piti sanoa noista metsäpuroista, että aina olen niistä juonut. Nimeen omaan siitä virtaavasta kohdasta, missä vesi vaihtuu nopeasti, eikä seiso paikallaan. Niin tein jo armeijassa ja niin teen tästä eteenpäinkin. Tällä kertaa maussa oli pieni sivu vivahde. Nimittäin lampaan kusi. Se antoi oikein kivasti lisä potkua mustikoiden poimintaan. 

 

Ihan oikea vinkki retkeilyyn: Vuoristo alueella olevien jäätiköiden sulamisvettä ei parane mennä juomaan. Niissä on kaikennäköisiä mikroneja, jotka ei ole ihmisen mahalaukulle hyväksi. Tajuat sen kun olet vatsataudissa kolme päivää postikortti maisemissa ja vaeltaminen ei onnistu. Jäätiköiden sulamisveden tunnistat helposti väristä. Se on turkoosin sinistä. Sen sijaan muista puroista voit huoleti juoda vuoristossa. 

 

 

 

 

 

 

     

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com