Hyvän ruisleivän tekijä ei anna periksi

25/08/2017

Jos ei ikinä yritä. Ei voi missään onnistuakaan. Moni antaa helposti periksi ja kaiken pitäisi tapahtua yksinkertaisesti ja nopeasti.

 

"Maailma on nykyään niin erilainen. Kaiken täytyy tapahtua nyt heti tässä. aikaa odottamiseen ei ole". 

 

"Kaikenhan saa kaupasta helposti ja kätevästi. Turha se on mitään enää itse tehdä".

 

Näinhän me ihmiset nykyään puhutaan. Nämäkin lauseet kuuluvat päivittäisiin askareihin hyvin monella meistä. 

Sehän on totta, että meillä länsimaissa lähes kaiken saa niin helpolla. Sormia napsauttamalla. Nykyään se tapahtuu hiirtä klikkaamalla. Puhumme ajasta ja sen tärkeydestä. Mihin käytämme aikaa ja mihin emme. Juoksemme kelloa vastaan. Hyvin hyvin monella on aina kiire. Kehitys on huimaa ja harva enää oikeasti pysyy mukana loputtomassa "digitaalisaation hyrräpyörässä". Olemme tottuneet saamaan vastaukset asioihin HETI. Emmekä välttämättä kestä sitä, jos jonkin asian suhteen pitää jäädä odottamaan. Vielä vähemmän jos jäämme epätietoiseen tilaan pysyvästi. Emme siis saa koskaan vastausta. 

Niin. Minä mietin tässä ja nyt syvästi sitä miksi kaikille asioille ei saa vastauksia HETI. Ajattelen, että kaiken aika ei ole heti tulla meidän ihmisten tietoisuuteen. Koska jos saisimme vastaukset aina heti, emme silloin ymmärtäisi niiden merkitystä. Saattaisimme ymmärtää asiat väärin ja tehdä niiden pohjalta vääränlaisia valintoja. Joihinkin asioihin ei välttämättä saa koskaan vastauksia. Se meidän on hyväksyttävä ja tyydyttävä siihen. Se myös kasvattaa meitä ihmisenä.

 

 

Ihan kuin niissä suurissa tarinoissa. Niissä tärkeissä. 

Täynnä vaaroja ja pimeyttä.

Joskus ei halunnut tietää loppua. 

Sillä miten se voisi olla onnellinen?

Miten maailma voisi selvitä niin paljosta pahasta?

Mutta sekin väistyy aikanaan, se varjo. 

Pimeydenkin on väistyttävä. 

 

Uusi päivä koittaa.

Ja aurinko paistaa entistä kirkkaammin. 

Ne tarinat jäivät mieleen. Ne tärkeät.

Vaikka oli liian pieni tajuamaan, miksi. 

Mutta minä taidan tajuta. Nyt minä tiedän. 

Niiden tarinoiden henkilöt eivät koskaan kääntyneet takaisin. 

He vain jatkoivat, koska jokin oli heille tärkeää. 

Mikä meille on tärkeää? 

Se, että tässä maailmassa on hyvääkin.

Ja että siitä kannattaa taistella. 

 

-Hobitti Samvais Gamgi-

 

Kaikki helposti

 

Kaiken kun tosiaan saa helposti. Hurautat vain kauppaan ja hyllystä mättäät ostoskoriin mitä ihmeellisimpiä asioita. Sillä valikoimaa nykyään löytyy. Oletko koskaan pysähtynyt leipähyllyn edessä kuuntelemaan mitä se patonki huutelee sieltä ylähyllyltä? Miten se vehnäleipä kuiskailee kutsuvasti? Oletko koskaan miettinyt, että mitäpä jos kerrankin leipoisin itse leipäni ja jättäisin vehnäleivän suosiolla kaupan hyllylle kuiskuttelemaan muille. 

Mulla on tullut tässä iän myötä paljon sellaista ajatusta, että haluaa itse tehdä sitä ruokaa tai kasvattaa sitä. Palata jotenkin niihin aikoihin milloin e oli itsestäänselvyyttä, että leipä leivottiin itse. Sekä salaatit kasvoivat omassa kasvihuoneessa. Kun olen tässä viime vuosien varrella pienessä määrin poiminut sieniä, puolukoita, vadelmia, mustikoita ja hilloja metsistä. Kasvattanut parvekkeella tomaatteja ja porkkanoita. Ja leiponut nyt ihan itse omasta juuresta ruisleipää. 

Haluan paljastaa pienen unelmani. Että joskus saisin suuren osan perheeni ruoasta omasta maasta ja riistana. Silloin tietäisin, että se on varmasti tuotettu oikein ja terveellisesti. Se olisi niin cool. 

Lapsena minulla oli unelma. Ostaa joen toiselta puolen vanha maatila ja jäädä asuttamaan sitä yhdessä veljeni ja siskoni kanssa kolmistaan. Viljellä maata, hoitaa lehmiä ja minkkejä. 

Niin. Jotain näissä haaveissa on samaa. Ehkä ne lapsuuden unelmat eivät katoakkaan minnekään. Ehkä silloin olin niin tosissani siitä asiasta, että se edelleen on yksi päämääristäni. 

No nyt on minulla taskussa ihan oma ruisleivän juuri. Jo toista kertaa siitä leipä leivottu. Ensimmäisellä kerralla ajattelin, että mitähän tästä oikeesti tulee ja luottoa ei löytynyt ei sitten millin milliä. Mutta uunista sain nostaa ruisleivän, mikä onnistui aivan moitteettomasti. Onhan tässä nyt vähän paukuteltava henkseleitä. Tein itse juuren ja siitä ruisleivän. Kaikki meni mitä uunista tuli. Ja oli hyvää. Vaimokin kysy toissa päivänä, että onko sitä sun ruisleipää vielä jossain. Kyllä mä sanon et oon mä vaan sälli. 

 

 

 

#luonnonpäivät

 

Huomenna lauantaina (26.8.2017) vietetään Suomen luonnonpäivää. Se on virallinen liputuspäivä. Muista siis vetää lippu salkoon ja antaa arvostuksesi luonnolle. Ei ole itsestäänselvyys, että meillä täällä Skandinaviassa on näin mahtava luonto. Se on ainutlaatuinen ja mykistävä jokaisena neljänä vuodenaikana. Nautitaan siitä ja pidetään yhdessä hyvää huolta kultaakin arvokkaamasta luonnostamme.  

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com