Lopetetaan haaskojen käyttö

08/09/2017

Olen seurannut jonkin verran keskustelua ja uutisia karhun metsästyksestä Suomessa. Välistä tulee läheltä piti tilanteita, kun karhu säntääkin metsästäjää kohti. Joku menettää koiransa metsästyksen tiimellyksessä. Jonkun koiran vievät sudet. Monenlaista tarinaa olisi varmasti kerrottavana monella ihmisellä jahti reissuilta. On pelit ja pensselit kun jahtiin lähdetään. Metsästys on niin teknistä nykypäivänä kun olla ja voi. Mutta silti on metsiemme kuningas ovela ja vahva. Kun on pystynyt höynäyttämään ihmistä monet kerrat. 

Suurpeto kannat ovat lisääntyneet viime vuosina. Susia liikuskelee maaseudulla asutusten lähettyvillä, kuin myös karhuja. Ahmat vievät poroja Lapissa. Sudet vievät lampaita ja muuta karjaa ympäri Suomea. Monella on noussut suurpeto viha ja pelko näitä luonnon kappaleita kohtaan. Ja täysin ymmärrettävistä syistä. Ymmärrän pelon ja vihan. Ne on tunteita mitä ihmisen pitää saada tuntea kun luontainen vihollinen astuu reviirillemme. Kautta historian on ihminen ollut vihollinen suurpedoille ja päinvastoin. Ihminen, susi, karhu ja ahma ovat tarkkoja omista reviireistään. Mutta näistä neljästä vahvin ja kunnioitetuin on ollut ihminen. Sudet, karhut ja ahmat ovat sen joutuneet toteamaan, että ihmisen ahneudella ei ole mitään rajaa. Eikä sen kanssa ole mitään hyötyä lähteä kilpasille.

Niinpä suurpedot ovat saaneet elellä korpimetsissä aivan kaikessa rauhassa sen suurempia yhteenottoja ihmisten kanssa. Kunnes...

 

 

Haaskat

 

Joskus jonkun ammattivalokuvaajan tai metsästäjän on pitänyt saada kuva tai saalis haaskan avulla. Ja erityisesti nostan tämän valokuvaamisen esille, koska silloin tämä eläin joka haaskalle tulee syömään saa jatkaa matkaa kaikessa rauhassa, eikä koe minkäänlaista uhkaa. Eläin aistii ihmisen läsnäolon haaskalla ja ymmärtää viestin aivan oikein. "Ole hyvä. Tässä sinulle ruokaa. Syö itsesi kylläiseksi". 

Tämä eläin ymmärtää, että ihminen tarjoaa ruokaa. "Ihminen onkin antelias. Sen lähettyviltä voi löytyä lisää ruokaa. Sinne siis".

 

Näin opetamme suurpedoille juuri sen mitä niille ei pitäisi opettaa. Niiden luontainen metsästäminen häviää ja ne oppivat väärän tavan saada ravintoa. Tämän vuoksi joidenkin suurpetojen reviirit saattavat olla lähempänä asutusta kuin normaalisti. Ihmisen tehtävä ei ole ruokkia suurpetoja vaan pitää niiden kanta kohtuullisena. Se on meidän tehtävä tässä luonnon kiertokulussa. Toivon kaikesta sydämmestäni, että kaikki haaskaa apuna käyttävät valokuvaajat ja metsästäjät luopuisivat niiden käytöstä ja tyytyisivät toisiin keinoihin. Sen vuoksi, että suurpeto vihaa saataisiin kitkettyä pois yhteiskunnasta. Kun kuitenkin meidän luonto tarvitsee jokaista suurpeto lajiaan. Ilman niitä luonto ei olisi enää entisensä. 

Eikö tuo haaskan käyttö ole aika noloa myös. Itse luokittelen sen huijaamiseksi eläintä ja itseä kohtaan. Sen kuin mökissä istut ja räpsit kuvia tuon tuosta. Mutta sellainen kuva, mikä on otettu ilman haaskaa. Nousee arvostus ainakin itselläni hyvinkin korkeaksi. Sen eteen on nähty silloin vaivaa. Silloin ihminen ja eläin ovat olleet samalla viivalla. Sellaisesta kuvasta voit olla ylpeä. 

 

Nämä ovat täysin omia mielipiteitäni ja omia pohdintoja asiasta. En tiedä olenko täysin väärässä, mutta näin minä nämä asiat olen kokenut. Ja tullut tähän johtopäätökseen.

Nimenomaan tarkoitan petojen ruokintaa. Eli ihmisen itse viemää haaskaa. En luonnollista haaskaa. Lopetetaan kaikki yhdessä suurpetojen ruokinta. Koska ahmat, sudet ja karhut haluavat itsekin metsästää luonnollisesti. Sallittakoon se niille.

 

 

 

 

 

    

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com