Muistoissa siirtolohkareilla

15/09/2017

Muistoihin. Muistoihin käy mietteet kun avaan vanhat valokuva-albumit. Lapsuudestani etsin jotakin kuvia, mistä minulla on häilyvät muistikuvat. Muistan kun istuin pulkassa lampaantaljoihin käärittynä. Ympärillä oli lunta ja isä veti minua hiihtämällä. Olimme retkellä jossain metsässä. Nämä muistan yllättävänkin selkeästi. Enkä ole ollut kovinkaan vanha, koska en ole vielä itse hiihtänyt.

Monesti olen muistellut lapsuuden retkiä, mitä on tullut tehtyä lapsuuden kodin ympyröissä. Ne on jättänyt minuun loputtoman metsäkaipuun. Mikä ei poistu vaikka kuinka asun suurkaupunkien melskeessä. Päinvastoin. Se vain vahvistuu. 

 

 

 

Pesäkivet

 

Yksi lapsuuden kohteista, missä retkeilimme useasti on Lohtajan Pesäkivet. Suuret siirtolohkareet mäntykangas metsässä. Siellä lapsena kiipeilimme ja ryömimme luolissa. Yksi ehdottomasti parhaita paikkoja, missä lapsena kävimme. Joskus olimme omalla perheellä retkellä joskus mukana oli myös mummu ja pappa. 

Sen suurempia sanoja. Ei tarvita pesäkivien esittellyyn. Kuvat kertokoot puolestaan. Mutta sen tahdon sanoa, että paikka on täynnä luonnon mahtavaa voimaa. sen voi aistia näistä suurista lohkareista, jotka on kulkeutuneet tänne jääkauden aikana.

 

Ah.Minä rakastan olla maalla. Ei liikenteen aiheuttamaa melua. Ei hälinää.

Täällä et ole enään luonnon ympäröimä. Ei täällä olet osa tätä luontoa.

Aistit sen kaikki alta. Jos vain itse haluat.   

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com