Lapsuuden mailla merikotkia hätyyttelemässä

22/09/2017

Olin tosiaan viime viikonloppuna tyttäreni kanssa käymässä koti kulmilla. Kävimme retkeilemässä niissä paikoissa, missä olemme lapsena retkeilleet. Ja kyllähän ne herätti muistoja. Oli erittäin mahtavaa käydä Pesäkivillä, Toristuksen purolla ja sen vieressä olevalla mökillä (eräkämpällä). Lisäksi kävimme omalla mökillämme. Aika ei riittänyt kaikki alle ja monta upeaa paikkaa jäi vielä käymättä, mutta toisella kertaa sitten. 

Tämä pieni syysloma oli kyllä todellista laatuaikaa. Sitä todellista yhteistä aikaa oman perheen parissa. Istua saunassa kaikessa rauhassa omien veljien kanssa. Rupatella isän ja äidin kanssa kolmistaan. Milloin lie viimeksi tällaista aikaa ollut. Ei tule mieleen. Tyttäreni sai myös erityistä aikaa mummilta ja papalta. Ja sen kyllä huomasi kun lähdimme. Tytöllä tuli tosi kova ikävä. 

 

Minulla jäi kesästä ikävä meidän mökin merikotka pariskuntaa. Kun perjantaina menimme mökille oli ilma mitä surkein. Vettä satoi ja olimmekin ihan varmoja, ettemme tulisi näkemään tällä kertaa kotka pariskuntaa. Äitikin sanoi, ettei niitä ollut näkynyt nyt muutamiin viikkoihin. Aattelinkin merikotkien siirtyneen talveksi jonnekin Etelä-Ruotsin alueille, niinkuin jotkut niistä tekevät. 

Lauantai aamun noustessa aurinkoisena ja kauniina. Mieli kirkastui ja toivo heräsi. Aamukahvia hörppiessä emali mukista ja katsellessa tyynelle merelle. Säpsähdin yhtäkkiä. Mökimme edestä liihotti valtavan suuri lintu. Ja sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa. MERIKOTKA! Kamera käteen ja ulos vinhaa vauhtia. Ja kyllä tuttuun paikkaan se oli laskeutunut. Meidän lahden poukamaan kuusen latvaan. Siellä se kökötti ylväänä kuin omistaisi koko meren. Ehkäpä hän omistaakin. En ihmettelisi. Sillä niin ylvään näköinen lintu se on. 

Huikkasin sille pari kertaa tervehdyksen, että minä olen täällä taas. Muistatko minut kesältä? Jahtasin sinua silloin täällä ympäri rämeikköjä kamera kädessä. Enkä yhtään kunnon kuvaa silloin saanut. Lehautappa nyt itsesi lentoon sieltä kuusen latvasta ja liidä uljaasti tästä ylitse niin saan kerrankin kunnon kuvan sinusta.

No niin merikotka lehauttikin itsensä lentoon. Poistui kuitenkin minusta pois päin kohti kuusimetsää, enkä saanut kunnon otosta siitä.

Laskin kameran harmissani ja surkuttelin, että näin piti käydä. Niin eläpä nuolasekkaan kun toinen merikotka lehahti ilmaan ja lähti kaartamaan lahden ylitse vähän kauempaa. Nostin kameran äkkiä kuvaus asentoon ja aloin räpsiä. Myöhästyin hieman, mutta joitain maisemallisesti kivoja otoksia sain otettua, missä merikotka näkyy taustalla isona lintuna. Ja isohan se oli.

 

Oli kyllä kaikin puolin oikein kiva pika visiitti kotiin. Ja suuri kiitos kotipuoleen vielä kerran kaikesta. Meillä oli mukavaa. Otetaan taas joskus uusiksi. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com