Intiaani mieli

06/10/2017

Näin eilen illalla tähdenlennon. Se oli isoin tähden lento, minkä olen koskaan nähnyt. Aluksi luulin sitä raketiksi. Ja jäin ihmettelemään miksi se ei poksahda taivaalle tuoden kaunista väriloistoa. Ei. Se vain sammui ja se oli siinä. Näytti kun se olisi lentänyt aivan tästä meidän asunnon ylitse. En ole eläissäni nähnyt noin isoa ja pitkään kestävää tähdenlentoa. 

Istuin tuolloin sohvalla, miettien mistä kirjoittaisin seuraavan blogi kirjoituksen. Aivot löivät tyhjää ja tuijotin vain ulos ikkunasta pimeyteen. Ja sitten pimeyden keskelle ilmestyi se tähdenlento, mikä sai minut säpsähtämään. 

Olen erittäin tunteilla elävä ihminen, joka aistii ympäristöä jatkuvasti. Mietin paljon sitä mitä ympäristöllä on kerrottavaa ja miksi tietyt asiat menevät juuri niin kuin ne menevät. Onko tietyillä tapahtumilla jotain kerrottavaa minulle. Tai koko maailmalle? 

Intiaanit aistivat jatkuvasti ympäristöään ja halusivat lukea ja oppia sitä. Heiltä ei jäänyt katkennut puunoksa huomaamatta eikä heille ollut sattumaa tähdenlennot taivaalla. He istuivat luonnossa ja aistivat kaikilla aisteillaan ympäristöä ja itseään. 

Ja itseään. Niin he aistivat/tutkiskelivat itseään. He nykypäivän sanoin meditoivat. He varmasti miettivät, mitä haluavat elämältään ja hakivat vastauksia vaikeisiin asioihin. Ja sitten he vain rentoutuivat ja puhalsivat kaiken huonon energian tuulien vietäviksi. He hakivat luonnolta ja koko luomakunnalta hyvää energiaa. 

Oletko sinä koskaan luonnossa ollut paikallasi useita tunteja? Oletko koskaan maannut mökkilaiturilla selälläsi katsoen kirkasta tähtitaivasta miettien elämän suurimpia tarkoitusperiä? 

 

Ihmisen mieli on uskomaton laitos. Se tuottaa ihmeellisiä asioita. Suuret taiteilijat ovat kautta aikain työskennelleet oman mielen tuottamista ajatuksista. Suuret asiat ovat aina tapahtuneet tietyssä mielentilassa. On mahtavaa nähdä kun joku ihminen tuottaa asioita omasta mielestä kaikkien muiden nautittavaksi. Se on rohkeaa ja arvostettavaa kun hän uskaltaa avata mieltänsä. Hän ei anna minkään kahlita itseään tietynlaiseksi mikä ei voisi tehdä niitä asioita mitä hänen mieli rakastaa. 

 

Jotta voimme pitää mielemme virkeänä ja ehjänä joudumme työskentelemään sen vuoksi. Tarvitsemme niitä paikkoja, mitkä eheyttävät meitä ja antavat vastauksia mielemme kysymyksiin. Intiaaneille sellainen paikka oli luonnossa. He saattoivat istua kukkulan laella katsoen laaksoon tai iltanuotiolla leirin lähettyvillä. Heillä oli varmasti useita erinlaisia paikkoja minne he hakeutuivat riippuen mielentilasta. Joskus saattoi järven rannalla istuskelu olla se oikea paikka. Toisinaan taas mieli teki kiivetä vuorelle tutkiskelemaan itseään. 

Niin on myös minulle luonto sellainen paikka, jossa voin antaa mielelleni rauhan ja ns. lepotilan. Sinne on aina päästävä edes hetkeksi olemaan ja nauttimaan siitä ainutlaatuisuudestaan. 

 

Millä on mikäkin tarkoitus? Miksi se tähti lensi juuri silloin kun olin syvissä vesissä? En tiedä. Mutta sainpa ainakin taas avata hieman omaa mieltäni ja kylläpä tämä tuntuukin hyvältä saada kirjoittaa. 

Kirjoita, maalaa, laula, urheile, soita, tanssi tai ihan mitä vain kunhan vain teet. Ja annat mielesi syvimpien tunteiden puhua. Älä koskaan tukahduta niitä. Päästä ne ulos omalla tavallasi.

 

UGH! 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com