Ruskaretkellä lasten kanssa

15/10/2017

Meille kävi todellinen onni kun lauantai aamu nousi kirkkaana ja aurinkoisena. Vaimo läksi aamusta töihin ja jäin kotiin kahden nasselin kanssa. Olin jo valmistautunut tähän. Jos ilma olisi hieno lähtisimme retkelle. Eväät reppuun, kamera olalle, nuorimmainen rattaisiin ja bussipysäkille. Niin ja tietysti mukaan täytyi ottaa vanha jogurttipurkki, missä olisi ruokaa ankoille. Tämähän oli meidän retken päätavoite päästä syöttämään ankkoja. 4-vuotias oli koko aamun pakannut leivän paloja purkkiin ja hänelle retken kohokohta oli päästä antamaan leipiä ankoille. Minä hullu menin vielä lupaamaan, että kyseisellä järvellä olisi ankkoja. Vaikka en ollut asiasta yhtään varma. Ruska on kauneimmillaan juuri nyt. Sen kyllä huomasi heti. Saavuttuamme pienen kävelymatkan päätteksi Semsvannet järvelle. Järven ympärillä olevat metsät loistivat väreistä ja näkymä oli suoraan kuin satukirjasta. Olin onnesta soikeana. Koska tämähän oli minulle retken kohokohta. Päästä näkemään jotain kaunista ja mieltä keventävää. Niin nyt kun aina ennenkin tajusin lähteneeni oikeaan paikkaan.  

 

Sorsat saivat leipänsä. Me saimme eväämme. Nuorimmainen sai unta. Minä sain valokuvia sekä liikuntaa. Ja me kaikki saimme yhteisen retken, mistä jäi jokaiselle hyvä mieli. Kaikki oli yksinkertaista. Ei mitään suurempia varusteluita ja pakkaamisia, kuin olisi ollut lähdössä suurelle retkelle. Ei mitää sellaista. Kunhan hyppäsimme bussiin ja hurautimme n. 15 minuuttia ylöspäin. Siinä se pyhässä yksinkertaisuudessaan. Kaikki niin lähellä ja käden ulottuvissa. Mutta kaikki tämä kätki sisälleen jotain suurempaa. Jotain sellaista mitä toivoisi kaikkien näkevän. Kuinka helppo on jäädä kotiin tai pilata koko päivä stressaamalla, että pitäisi keretä tekemään "jotain suurempaa". Ei välttämättä riitä tällainen pikku retki. Vaan pitäisi aina saada nähdä vielä jotain ihmeellisempää.

 

Mutta tiedätkö.

Se on miten asennoituu moneen asiaan.

Ei tarvitse lähteä kauaksi löytääksesi "jotain suurempaa".

Se asuu sinussa itsessäsi.

Miten katsot asioita ja miten koet nämä elämän pienet hetket.

Jokaisessa hetkessä asuu kaksi vaihtoehtoa.

Sinä päätät kumman valitset.

 

 

En ala sen enempää lätisemään. Annan kuvien kertoa puolesta. Nämä katsottua tajuat monta asiaa.

 

Miten muutoksen saa koko kesäinen maa. Värit hehkuvat nyt loistossaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com