Norjalainen luontopäiväkoti

19/10/2017

Meidän 4-vuotias päivänsäde on tänä vuonna aloittanut päiväkodissa "isojen" lasten puolella. Ja isojen puolella onkin niin verraton asia kun luontoryhmä. Ja sekös vasta onkin isän mieleen. Yllättys yllätys. 

Luontoryhmä on sellainen ryhmä, että osa lapsista (noin 13 lasta) on kaksi viikkoa vain ja ainoastaan ulkona. Tai kodassa lämmittelemässä nuotion äärellä. Meidän sankari on nyt neljättä kertaa tässä luontoryhmässä. Hyvin on lapsi viihtynyt. Sen kyllä huomaa koko olemuksesta. Kun päivät leikkii metsässä. Tekee retkiä sinne sun tänne koko viikon niin miksipä siitä ei nauttisi. Naamasta, käsistä ja vaatteista huomaa, että milloin päivä on ollut huippu. Kun lapsi on sen näköinen, että metsässä on rymytty niin isän mieli on hyvinkin tyytyväinen. Lapsi tajuaakin luonnosta sen kaikkein tärkeimmän. Siellä voi olla vapaasti. Voit olla oma itsesi ja luonto hyväksyy sinut sellaisenaan kun sinne tulet. 

 

Itse koen luonnon hyvin hyvin tärkeänä meille ihmisille. Se on kaiken alku ja siellä on hyvä ihmisen olla. Oman lapsuuden sain kasvaa luonnon lähellä. Joka päivä olin jollain tapaa kosketuksessa luontoon, milloin rakennettiin majaa, milloin lonittiin koskessa. Luonto oli tosiaan jokapäiväinen leikkikenttä minulle lapsena. 

Nyt kun asuu suurkaupungissa on vaikea antaa kerrostalosta samanlaista lapsuutta omalle lapselle. Vaikka kuinka haluaisi. Juuri siksi olen niin onnellinen tällaisesta päiväkodista, missä luonto on lähellä. Onneksi luonto on Oslossa lähellä muutenkin. Täällä on helppo päästä retkelle ihan kunnon luontopoluille tai "koskemattomaan" metsään, missä voit olla halutessasi kaikessa rauhassa. 

Uskon luonnon opettavan meitä monella tapaa. Kun kuljemme luonnossa olemme tilassa jota voisi kutsua "vapaa ja vastaanottavainen ". Kun ärsykkeet on poistettu ympäriltä ja mieli voi olla täysin tyynessä tilassa. Tapahtuu aivoissa lepoa ja se saa asiat selvenemään. Aivan kun tapahtuisi pääkopan siivous. Toisin sanoen. Vapautuu lisää tilaa käytettäväksi ja raksuttavat asiat voivat asettua omiin kansioihinsa rauhaan. Juuri siksi se onkin niin tärkeä varhaiskasvatuksessa. Myös koululaisten pitäisi päästä luonnon kosketukseen. Miten olisi luontokoulu? Onko tällaista vielä kokeiltu? 

Minun ala-aste aikana kävimme kyllä useasti retkillä metsissä. Muistan aina ne majat mitä rakensimme ympäri koulun metsiä. Kävimme myös pitkillä pyörä retkillä marjassa ja kiersimme myös luontopolkuja. Nämä kaikki tosiaan tapahtui kouluajalla. Mahtaako nykypäivänä olla vastaavanlaista? Toivon sitä kaikesta sydämestä.  

 

"Kaikkein ensimmäiseksi lapset opetettiin istumaan hiljaa ja nauttimaan siitä.

He oppivat käyttämään hajuaistiaan,

katsomaan sinne missä ei näennäisesti ollut mitään katsottavaa

ja kuuntelemaan tarkoin silloinkin kun oli näennäisesti äänetöntä.

Lapsi, joka ei osaa istua hiljaa, on puolittain kasvatettu lapsi." 

- Oglala-siouxpäällikkö Luther Seisova Karhu 

 

 

 

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com