Winter is coming kurre

27/10/2017

Winter is coming. Ja Suomessa voisi jo sanoa ”Winter is here”.
Todentotta talvi ja pimeys lyö päälle armottomalla voimalla. Sen kyllä me kaikki saamme tuntea nahoissamme. Armoton, voimakas ja kaiken allensa peittävä talvi on täynnä suurta valtaa. Sen tuloa ei voi estää. Se on väistämätön. Siihen voi vain varautua ja näin helpottaa omaa oloansa talven saavuttua. Jos et varaudu se liiskaa sinut allensa. Halusit tai et.
Ennen muinoin selviytyminen oli konkreettisempaa ja ihmisten täytyi oikeasti varautua, jotta selviäisivät hengissä. Esimerkiksi minulle rakkaiden intiaanien täytyi valmistella leiriään paljon ennen lumien tuloa. 
Nykyään asiat ei ole ihan näin. Ainakaan meillä länsimaisessa kulttuurissa. Kunhan muistat vaihtaa talvirenkaat alle ja laittaa talvivaatteet päälle niin yllättävän pitkälle pötkit. Vai pötkitkö?
Uskallan sanoa, että nykyään konkreettinen valmistautuminen talven tuloon ei ole niinkään tärkeää. Tai se on lähinnä automaatio meille kaikille. Se mikä meille tuottaa haastetta ei ole kylmyys. Uskon sen olevan pimeys. Kun pimeys laskeutuu maittemme päälle. Me ihmiset käperrymme omiin koloihimme ja haluaisimme nukkua talviunta kuten kansalliseläimemme karhu. Ja eikö se ole jotenkin myös aivan luonnollista. Kun on pimeää pitäisi nukkua paljon. 

Mutta kuitenkaan näin ei tapahdu. Vuoden loppu ja joulu lähestyvät. Se lisää kiirettä monille monille yrityksille ja oravanpyörän laakerit huutavat kovempaa niihin kohdistuvan kovan rasituksen vuoksi. Eikä laakereita kukaan ehdi vaihtaa tai huoltaa kun kaikki kädet ovat täynnä työtä. Laakereiden vinkuessa orava yrittää pysyä mukana pyörän vauhdissa juoksemalla turkki hiestä märkänä. Harha askeleella tai sillä ettei jaksa olisi kohtalokkaan seuraukset oravan elämässä. Ja oravahan jaksaa. Eihän se anna periksi. Ei se anna. Jouluna sitä odottaa pala suolaista porsaan jalkaa, jolla se taas sitten jaksaa jatkaa juoksuaan.

Oravahan ei kerkeä tuntea talven tuomaa kylmyyttä kun se keskittyy vain siihen juoksemiseen. Niin ja sillähän on koko ajan hiki kun se juoksee. Eikä sen tartte huolehtia ravinnon puutteesta kun tällaisessa nykyaikaisessa oravanpyörässä on kaikenlaisia ravinto ketjuja. Nappia painamalla kaikki tarvittava tulee letkua pitkin suuhun. 

Oravalla on kuitenkin tunteet. Siinä juostessa se ehtii kelata kaikenlaista. Suurin haaste oravalle onkin pimeys mikä saa hänet jatkuvasti tuntemaan väsymystä. Hän haluaisi nukkua sammalvuoteella pitempiä aikoja kun mitä sille on luvattu. Mutta niin on oravan pakkoa repiä itsensä ylös. Astuttava taas siihen oravanpyörään. Ja taas mennään. 

 

Voisin ehkä loputtomiin jatkaa tätä oravan tarinaa. Siitä saattaisi saada tehtyä vaikka romaanin, mutta annanpa olla. Ehkä se pointti tuli tässä ilmi. Meidän nykypäivän suurin talven tuoma haaste on pimeys. Eikä arjen tahti ei hellitä talven tulessa vaan päinvastoin. Jotenkin minusta tuntuu, että intiaanit tekivät tämän toisella tavalla. Kevät, kesä ja syksy aherrettiin ja talveksi vetäydyttiin tiipii telttojen lämpöön oleilemaan ja tarinoimaan. En toki tästä väitteestä ole varma, mutta sellainen tunne minulla on. Se myös kuulostaa minun korvissani järkeenkäyvältä. 

 

Eräänä aamuna oravan pitäisi taas repiä itsensä ylös ja hypättävä omaan oravanpyöräänsä, mutta orava ei nousekaan. Ei nouse. Siinä se köllöttää sammalvuoteellaan unissa onnellisissa. Lopulta hän herää myöhemmin aamupäivän puolella hyvin nukkuneena ja onnellisena. Väsymys on väistynyt ja ajatukset kulkevat selkeästi. Satatuhatta ilmoitusta on tullut sähköiseen järjestelmään, ettei oravanpyörää hänen osaltaan ole pyöräytetty käyntiin. Siinä se on seisonut aivan paikoillaan useita tunteja, eikä yhtään tuloksellista pyörähdystä se ole ottanut. Niin orava taas astuu siihen ja alkaa antamaan sille vauhtia hieman unenpöpperöisenä. Mutta virkeänä ja päämäärä tietoisena. 

Kuinka inhimillistä, että meidän orava nukkui pommiin. Kuinka siihen kätkeytyy jotakin niin aitoa ja alkuperäistä. Jotain niin suloista ja juuri siksi me selviämme talvesta kuin talvesta. Selviämme kun olemme vain ihmisiä juuri sellaisinaan kun olemme. 

 

Winter is coming kurre

 

 

 

 

 

 

    

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com