Hitautta

10/11/2017

Muistatko lapsena? Kun millään ei olisi enää jaksanut odottaa joulupukkia. Minuutit matelivat ja lahjojen saantiin tuntui kestävän ikuisuuden. Oli ärsyttävän tylsää ja pitkästyttävää. Olin toisinaan aivan varma siitä, että kello käänsi viisareitaan ihan piruuttaan taaksepäin. Jotta meillä pienillä odottajilla olisi vieläkin tylsempää. 

 

Miten sitten on nykyään? Joulu menee hurauksessa ohitse. Ennen kuin tajuat edes sen olevan tässä ja nyt. Kinkku on syöty ja suklaakonvehteissa ainoastaan ne pahat suklaat jäljellä. Kaiken huippuna kuusikin on kerennyt kuivettua pystöön. Kukaan kun ei ole huomioinut sen tarpeita joulu kiireiden painaessa päälle. Kaikki mitä odotit on nyt ohitse. Nopeasti ja silmänräpäyksessä. 

 

Ihmettelyn taito 

 

Pysähdyin. Tajusin siinä hetkessä, että olin taas antanut vallan kiireelle. Lapseni seisoi vierelläni. Katsoi minua kysyvästi suurin silmin. Hän oli juuri sanonut minulle: ”Isi! Kuuntele lintu laulaa”. Silloin pysähdyin kesken kävelyn ja tajusin sen. Tajusin mikä tässä elämässä on merkittävää ja tärkeää. 

Juuri tuo pieni ihminen opetti sen minulle. Sen. Mikä joskus tuntuu olevan kadoksissa. Sen minkä omistat, mutta se unohtuu taskun pohjalle niin helposti. Ihmettelyn taito. Nähdä pienet kauniit asiat ja tarttua niihin. Kuulla linnun laulu, puiden kahina ja sateen ropina peltikatossa. Nähdä kun aurinko nousee tai kun syksyn lehti leijailee alas puusta. Kaikella on tarinansa. Juuri tällä kaikella on sinulle jotain sanottavaa. Loppu onkin kiinni itsestä. Haluaako nähdä ja kuulla. Nostin lapseni syliin antaen pusun poskelle. Sanoin: ”Niin. Lintu laulaa. Kuunnellaanpa sitä”. 

 

Mitä jos juuri tänään kävelisinkin hitaammin. Katselisin ympärilleni enemmän. En juoksisikaan metroon. Vaan rauhassa odottaisin seuraavaa. Rauhoittaisin tahtiani ja ihmettelisin enemmän. 

Nuorena minulla oli tapana sanoa: ”Lähetäämpä ihimettelemään”. Eikö tässä elämässä ole juuri kyse ihmettelystä? Pyrkiä oppimaan lisää ympärillä olevista asioista. Eikä luulla, että tietää jo tarpeeksi. 

 

 

Viisainkaan ihminen maailmassa ei ole vielä viisautta nähnytkään,

sillä viisaus ei ole ihmisen omistama.

Viisaus elää niissä asioissa mitä et ole vielä tavannut.

 

 

 

Jätän tämän tähän. Hitautta meidän kaikkien on hyvä oppia. Kaiken ei vain tarvitse tapahtua heti. Ei myöskään tämän kirjoituksen loppuun kirjoittaminen. Palaan aiheesta asiaan joku toinen päivä. Oikein mukavaa viikonloppua sinulle.

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com