Hidasta oravan lailla

15/11/2017

Viime perjantaina sanoin jatkavani aiheesta hidastaminen. Silloin minulla oli joku ajatus, miten jatkaisin tätä. Mutta tiedätkö mitä. Enhän minä sitä kirjoittanut mihinkään ylös. Harvan pään omistajana sekin ajatus on lentänyt ties minne ajatusten preerialle. Sieltähän sitä on turha lähteä etsimään, koska sitä ei vain voi enää löytää. 

Ehkä ideana oli sanoa vain se, että joskus on hyvä pysähtyä kuunnella ympäristöä ja sen myötä omaa itseään. Pystyä tuntemaan milloin täytyy hidastaa ja ottaa vain ihan kaikessa rauhassa. Tehdä jotain sellaista, mikä rauhoittaa mieltäsi ja kehoasi.

 

Mitä orava tekee?

Oravakaan ei juokse koko ajan kävyltä kävylle pää kolmantena jalkana. Välistä se kipuaa kuusen latvaan istumaan oksalle. Ihailee maisemia ja syö pähkinäpussista lempipähkinöitä. Se pysähtyy hetkeksi ja jättää käpyjen keräilyn kokonaan. Se hidastaa. Mutta se ei menetä mitään. Lopulta se taas kipuaa alas ja jatkaa käpyjen keräilyä. Täynnä tarmoa ja iloisella mielellä se kerää tuplamäärän verrattuna edelliseen. Ilman että rasittaisi itseään yhtään sen enempää. Päinvastoin. Se tuntee olonsa levolliseksi ja kävytkin tuntuvat löytyvän vähän helpommin. 

 

Niin no minä en kyllä tiedä ihan oikeasti miten kaikki oravat tämän asian suhteen toimivat. Mutta tiedän ainakin yhden oravan, joka on toiminut joskus näin. Jospa näitä oravia onkin huomattavasti enemmän. Niin minä ainakin uskon. 

Tästä orava vertauksesta on tullut minulle nyt jotenkin erityisen läheinen. Jotenkin kun puen asiat näiden oravan tarinoiden ympärille on asiat helpompi ilmaista. Toivottavasti se välittyy. Ehkä minun täytyy alkaa etsimään itselleni oravapukua ja kiivetä kuusen latvaan ihailemaan maisemisa pähkinäpussi kädessä.

 

Ps. Kerron ensi kerralla minkälainen lempi pähkinäpussi on se kaikista paras.

 

 

 

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com