Malta vielä hetki

17/01/2018

Terve pitkästä aikaa. Sitä onkin vettä kerennyt virrata vähän joka joessa yllättävän paljon viime kerrasta. Mutta niinhän se monesti menee. Elämä juoksee ja huomaat yhtäkkiä, että onpa aika taas hurahtanut vauhdilla. Ihan tarkoituksella olen jättänyt kirjoittamatta tänne nyt sen enempiä. Kun aikaa ruuhkavuosien keskellä ei tahdo löytyä kaikkeen mahdolliseen. Mutta en ole unohtanut luontoa ja sen tuomaa rauhaa. En tosissani ole sitä unohtanut. Ainahan se tuolla mielessä on. Useasti katson asuntomme ikkunasta lähi "nyppylämme" huipulle kun iltapäivä aurinko on värjännyt koko taivaan uskomattoman kauniin oranssiksi. Silloin mieleeni muistuu aina luonto ja sen merkitys minulle. Voisin kuvailla sitä perheen isänä näin: Se on sellainen juttu, mitä jaksaa odottaa vaikka kuinka kauan. Sitä jaksaa ajatella tuon tuosta. Siitä voi haaveilla kyllästymättä. Se ei merkitse liikaa niin, että se syrjäyttäisi muut tärkeät asiat elämästä. Se antaa vastapainoa arkeen. Sekä siitä voi ammentaa hyvää energiaa ja voimaa kaikkiin elämän hetkiin ja haasteisiin.

 

 

Siitä on jo aikaa

 

Viimeksi nukuin makuupussissa luonnossa viime kesänä heinä-elokuun vaihteessa. Silloin olimme koko perheen voimin automatkalla täällä Norjassa katselemassa Jotunheimin kauniita vuoristo maisemia. Että onhan tuosta kulunut aikaa, että on nukkunut luonnossa. Mutta päivä retkiä on tullut kuitenkin sen jälkeen otettua lähi-alueella ja niin onkin nämä lähimetsien maastot tullut jonkin verran tutummaksi.

Joskus ei tarvitse lähteä kauaksi kokeakseen jotain suurta. Se suuruuden voi löytää pienuudessaan aivan siitä läheltä. 

 

Joka tapauksessa on elämässä tultu siihen vaiheeseen, että aivan kohta tämä ukkeli täyttää kolmisenkymmentä. On tullut aika juhlia. Ja millä tavalla, niin aivan sillä itselle mieluisammalla tietysti. Erämaan rauha, talvinen maisema, pieni alkeellinen mökki, telttasauna ja hyvä seura. Siinä on jotain, mikä vetoaa minuun. Nyt kun reissuun on enää viikko. En tahdo pysyä penkillä paikoillani. Koko ajan tekis mieli alkaa jo pakkamaan.

4 päivää keskellä korpea kaikessa rauhassa hyvällä porukalla tekemättä välttämättä mitään. Ehkä saatan katsella taivaalle iltaisin ja ihmetellä vain tätä maapallomme ihmeellisyyttä. Tähtitaivas kun on niin vangitseva varsinkin erämaassa. Mikä hienointa saimme tälle vuodelle aivan täydellisen talven. Lunta on reilu metri ja puut notkuvat lumen painosta.  

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com