Miksi minä teen tätä?

16/05/2018

On aika palata blogini syntymä hetkille. Miksi aloitin yleensäkkin tämän? Mitä tällä olen halunnut kertoa? Niin siinäpä hyvä kysymys. Miksi? Kaikki lähti siitä kun koin itselleni luonnon niin valtavan tärkeänä paikkana. Ja erityisesti metsät. Silloin kun aloitin pitämään blogia olin jos asunut täällä Norjassa useamman vuoden. Olin kulkenut täällä näissä metsissä ja muutamilla kukkuloilla. Olin koko sydämmestäni rakastunut tähän luontoon ja norjalaiseen retkeily kulttuuriin. Kun tämä luonto on niin monipuolinen. Pääset metsiin, vuorille, merelle, jokien äärelle ja erämaahan. Kaikki on niin lähellä. Se tuo valtavaa lisä arvoa tähän. Kun koin tämän kaiken jotenkin niin voimakkaalla tavalla tulevan lähelle ja aivan sinne sydämeen asti. Ajattelin, että tämä on se mistä haluan kertoa omaa tarinaani. Ja nimeen omaan haluan kertoa sitä kaikille. 

Se kerta kun nousin yksin elämäni ensimmäiselle vuorelle on jäänyt lähtemättömällä tavalla mieleen. Sain kokea sillä matkalla jotain sellaista mitä haen aina uudelleen ja uudelleen. Täydellisen LUONNON RAUHAN. Ei se ollut vain sitä, että luonto oli kaunis ja maisema upea. Ei. Kun siinä oli jotain sellaista tunnelmaa, mitä ei pysty koskaan kokemaan virtuaalisessa maailmassa. Se pitää vaan itse kokea ja tuntea. Sitten sen ymmärtää täysin mitä yritän täällä kertoa. Kun pääset itsessäsi jollekin uudelle ylemmälle askelmalle. Voit katsoa alas sille edelliselle askelmalle ja ihmetellä, miksi en aikaisemmin tajunnut. Että näin helppo tälle ylemmälle askelmalle on astua.

Tuolla ensimmäisellä vuori reissulla koin jotain tämän kaltaista.

 

 

 

Mitä haluan kertoa?

 

Haluan rohkaista, antaa inspiraatiota ja kannustaa kulkemaan sitä omaa retki polkua. Että jokainen päivä saisi olla uusi retki.

Retki kohti uusia mahtavia seikkailuja. Ettei vain kävisi niin, että elämästä tulisi tasaista. Samojen asioiden puurtamista päivästä toiseen ilman minkäänlaista intoa nähdä uutta ja ihmeellistä. Ettei vain kävisi niin, että emme enää uskaltaisi tarttua johonkin uuteen. Erilaiseen vaihtoehtoon, mikä veisi meitä kohti uusia seikkailuja. Saisimmepa säilyttää sen, että osaisimme joka päivä ihmetellä elämän suuria ja pieniä asioita. 

Huomenna torstaina me ihmettelemme Norjan itsenäisyyspäivää, missä riittääkin ihmeteltävää varmasti koko päiväksi. Onhan se sellainen päivä, että oksat pois. 

 

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com