Päivä 1 - Haltin valloitus 2018

31/07/2018

Tervehdys! 

Ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että teen tänne blogiin ekaksi nämä päiväkohtaiset tarinat. Mitkä minä iltaisin silmät ristissä olen kirjoitellut makuupussin sisällä tai tunturissa ihaillen kaunista maisemaa hyttysten syömänä. Laitan joka päivän kohdalle sinä päivänä otetut kuvat siinä järjestyksessä kun päivä on kulkenut. Eli kuvista myös voi lukea meidän reissun kulkua. Eikö kuvat kerro yleensä enemmän kuin tuhat sanaa. Ja kun olen näiltä kaikilta seitsemältä päivältä saanut nämä blogi postaukset tehtyä alan työstämään sitten videoita, mitä tulikin otettua sitten ihan huolella. Pysy kuulolla. Yritän tehdä tämän kaiken mahdollisimman nopeasti. Mutta tuhannet kuvat ja videot ottavat aikaa kun niitä työstää. 

 

Yhteistyössä: Wild Adventures North

 

Tänään aamulla heräsimme Kl 07.00. Pakkasimme rinkat autoihin. Kävimme syömässä maittavan aamupalan Tundrea majapaikan ravintolassa. Se olikin sitten viimeinen aamupala 7 päivään LVI-olosuhteissa. Hyppäsimme autoihin ja siirryimme noin 15 minuutin matkan Norjan puolelle. Odottelimme tien reunassa levikkeellä, että koko ryhmä saatiin kasaan ja sen jälkeen reissu oli valmis alkamaan. Ilma oli mitä parhain vaeltamiseen. Pieni tuuli viilensi kivasti ja matka oli mukava aloittaa sopivassa auringon paisteessa. Nopeasti kuitenkin pilvet valtasivat tunturit ja

kuljimme sumussa suurimman osan ensimmäisen päivän matkasta. Välistä kuitenkin aurinkokin piristi mieltämme näyttäytymällä pilviverhon takaa. Vaellus sujui kaikilta hienosti eikä haavereita sattunut. Reitti oli omasta mielestä helppo kulkuista ja vesistön ylitykset kuivuuden vuoksi ei tuottanut vaikeuksia. Nyt olemme leirissä Didnojärven rannalla. Istun ylempänä rinteessä kirjoittamassa tätä juttua ensimmäisestä päivästä. Katson alhaalla näkyvää kaunista järveä, jonka ympärillä kohoaa kauniita tuntureita. Peilityynessä järvessä ui kaksi kuikkaa. ranalla näkyy yhteensä kuusi telttaa, joista kaksi on sinistä, kaksi maaston vihreää, yksi ruohon vihreä ja yksi punainen. Tuuli on lakannut ja pilvet on poissa. Joka paikassa kuhisee hyttysiä. Mutta tässä on hyvä olla. Yksin katsella tätä kaunista maisemaa ja rentoutua hetki. Erämaa on vaipumassa yö levolle. Niin myös minä kohta. Reissu jatkuu huomenna. Ei toki kaikilla, koska Julia joutuu palamaan Kilpisjärvelle. Hänen koiransa Mellin yksi kynsi on siinä pisteessä, että minä hetkenä hyvänsä kynnen pään alta tulee näkyviin luuydin. Ja se ei ole hyvä juttu, koska se käy koiralle todella kipeää. Ja sitä jalkaa ei voi sitten enää käyttää. Joten Petteri (meidän opas) lähtee saattelemaan Julian ja Mellin takaisin, niin että he löytävät varmasti sinne meidän lähtöpaikalle. Harmittava takaisku, mutta sitä riskiä ei kannata ottaa, että koira jatkaisi vaellusta. Syvältä erämaasta on todella vaikea päästä pois jos koiran jalka viottuu pahasti. 
Tämä meidän porukka vaikuttaa oikein mukavalta. Rentoja ja huumorintajuisia ihmisiä, joiden kanssa on helppo olla. Olipa onni että pääsin tällaiseen porukkaan mukaan. Tästä on hyvä jatkaa reissua. Nyt alkaa kerääntyminen taivaalle sadepilviä ja tuuli voimistuu. Ehkä minun on nyt aika ryömiä tuttuun turvalliseen makuupussiin. Öitä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com