Päivä 4 - Haltin valloitus 2018

03/08/2018

Yhteistyössä: Wild Adventures North

 

Tämä oli päivä mikä ikinä ei tule unohtumaan. Yöllä alkoi satamaan aivan kaatamalla, joka pitikin hereillä useaan kertaan yöllä. Huonosti nukutun yön jälkeen aamupuuro kera kahvin teki terää ja siitä se päivä lähtikin hyvästi käyntiin. Vaikkakin vähän nuutuneena. Heti alkuun kahlasimme joen yli, jossa olikin kamera miehelle vähän enemmän töitä. Yritin löytää niitä oikeita kuvauskulmia molemmilla kameroilla yhtäaikaisesti. Kahlaamisen jälkeen jalat kuivaksi ja taas mentiin. Otimme suunnan kompassiin kohti kalottireittiä. Eteemme aukesi vaihteeksi tunturin rinne, mitä lähdimme kapuamaan ylöspäin. Maisemat olivat upeat ja vaeltaminenkin alkoi muutaman välipalapatukan jälkeen maistumaan ihan mukavalta. Minä kun en oikeen heti aamusta lähde käyntiin. Huitaisimme yhden tunturin ylitse, jonka jälkeen eteemme tuli taas joki. Jotkut kahlasivat sen ylitse. Toiset löysivät reitin, mistä pääsivät kengillä. Heti ylityksen jälkeen pidimme Lounas tauon siinä joen varressa kalottireitin tuntumassa. Energiaa lisää koneeseen, että jaksaisi sitten valloittaa Haltin, mikä häämöttikin jo edessämme. Ilma oli aurinkoinen ja seisova. Ei tuulen virettäkään. Loppu matka Haltin varaustuvalle olikin hikinen ja rakkainen (eli kivipeltoa).

 

Haltin huiputus osuus jatkuu kuvakollaasin jälkeen...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Haltin valloitus

 

Saavuttuamme varaustuvalle päätimme jatkaa matkaa pikapuolin, että varmasti ehtisimme käymään huipulla vielä tälle illalle. Nousu edessämme tulisi olemaan yhtä rakka peltoa. Eli kivikkoa isolla Koolla. Ja sitähän se oli. Jokainen tiensä sen läpi tarpoi ihan huipulle asti. Loppu matkasta alkoi tihkuttamaan vettä, joka muuttuikin nopeasti rankaksi vesisateeksi. Huippu valloitettiin ja kuvat näpsittiin vaikka kuinka vettä satoi. Sitten vain alaspäin. Tässä vaiheessa housut olivat jo aivan läpi märät ja myös kamerat. Pelkäsin, että ne vaurioituisivat. Siksi työnsin toisen takin alle suojaan. No matka jatkui kohti varaustupaa, mikä häämötti jossain kaukana alhaalla. Vesisade vain yltyi ja yhtäkkiä kengät täyttyi vedestä. Vesi tunkeutui niihin sisäkautta märkien housujen vuoksi. Matka alas Haltilta oli ehkä hulluimmista reissuista ikinä. Vettä tuli ihan kaatamalla ja kivet alkoivat olemaan jo liukkaita. Kulkeminen alkoi olla oikeasti vaikeaa ja vaarallistakin. Eräät lanseerasivat uuden kävely tyylin. Klonkku kävely. Siinä hetkessä. Se taisi olla juurikin se oikea vaihtoehto edetä rakkapellossa. Tuvalle selvisimme kaikki ehjinä. Esa oli kiiruhtanut edeltä ja laittanut kamiinaan tulet ja alkanut keittämään vettä. Se oli kultaakin arvokkaampaa siinä vaiheessa kun me muut aloimme valumaan märkinä ja viluisina tuvalle. Lämmin mustikkakeitto maistui aika taivaalliselta. Voin kertoa. Väsyneitä varmasti koko porukka oli. Sen kyllä huomasi. Koko illan kämppä raikasi iloista väsynyttä naurua. Jokaista nauratti milloin mikäkin asia. Ehkä itse Haltikin kuuli meidän nauruhepulit ja ymmärsi, että tämä porukka ei anna periksi ihan helpolla. Mutta olipahan reissu. Ei varmasti tule unohtumaan koskaan. Ihmeellisintä koko reissussa oli se kun pääsimme takaisin tuvalle niin sade lakkasi heti ja aurinko alkoi paistamaan. Taisi olla Haltin tepposia tuo sade. Antoi meille todellisen erämaan kasteen. Tällä hetkellä kello on 23.34 ja kaikki melkein näyttävät kuorsaavan. Mietin, että miten minä voin saada unen kun jotkut tässä mökissä sahaa vähän isommalla sahalla tällä hetkellä. Pakko alkaa yrittämään. Öitä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com