Päivä 5 - Haltin valloitus 2018

04/08/2018

Yhteistyössä: Wild Adventures North

 

Jos eilen illalla marssimme läpi tuskien taivalta oli tämä aamu sille täysi vastakohta. Aamulla herätessä ilma oli pilvinen, mutta muuten oikein hyvä lähteä valloittamaan Suomen korkein huippu Ridnitšohkka. Nopea aamupala. Pientä evästä ja lämmintä vaatetta pikkureppuun. Sitten nokat kohti huippua. Meitä lähti kaiken kaikkiaan viisi valoittamaan huippua. Sopivasti tuuli myötäisesti niin vauhti pysyi ja matka taittui joutuisasti. Kun huippu alkoi olemaan ihan siinä hollilla. Pilvet väistyi ja aurinko alkoi paistamaan. Tunne oli aivan uskomattoman mahtava. Maisemat oli ihan käsittämättömän hienot ja olo oli kuin voittajalla. Kannatti vaivaantua, vaikka aamulla heti sängystä käsin se ei houkutellut hirveästi. Huipulta näkyi vähän matkan päässä olevan Suomen korkeimmalla olevan rakennuksen, jossa oli joku masto viranomaisverkkoa varten. Lähdimme vielä katsomaan mitä sieltä löytyisi. Se vasta kannattikin, koska löysimme sieltä Suomen korkeimmalla sijaitsevan vessan. Pakkohan se oli ajaa sisään vaikka taka seinästä puuttui osa lauoista. Koko hökkeli oli sen näköinen, että erämaa oli isolla kädellä sitä muljuttanut. Mutta tunnelmaa siinä oli. Voin suositella kaikille. Kilpisjärveltä sinne tulee matkaa sen 50 kilometriä. Kävellen. Autolla ei pääse. On se kuitenkin sen arvoinen, että kanattaa vaivaantua.

Se huiputus seikkailu oli siinä. Kipasimme nopeasti tunturilta alas takaisin Haltin varaustuvalle. Ruokaa vatsalaukkuun, tuvan siivous ja ei muuta kun kohti Pitsusjärven varaustupaa, missä meillä olisi seuraava majoitus. 8 kilometrin pyrähdys, jonka varella oli yksi todella hieno vesiputous ja kauniit maisemat joka suuntaan. Ehkä juuri sitä Suomen kauneinta maisemaa. Täällä ollaan ja taas on uitu tunturi järvessä. Onhan se kylmää, mutta ehdottomasti sen arvoista. Niin virkistävää. Parasta pitkän hikisen päivän päätteeksi. Taas on kello paljon ja koko kämppä tuhisee tai kuorsaa. Joka ilta tämän kirjoittaminen on venynyt niin myöhään. En kuitenkaan halua jättää tekemättä tätä yhtenäkään iltana. Tämä on osa tätä reissua saada kirjoittaa päiväkohtainen juttu. Sain tänään aamupäivällä yhteyden omaan vaimooni puhelimella Ridnitšohkkan huipulta. Tuli kauhea ikävä omaa perhettä. Minun omia pieniä kullanmuruja ja rakasta vaimoa. En kestä odottaa sitä hetkeä kun saan taas nähdä heidät. Kiedon heidät kaikki syliini ja rutistan kovaa. Minun rakkaat. Nyt on aika minunkin painaa pää tyynyyn ja nauttia levosta. Mutta ennen sitä on pakko lähteä vielä ulos tyhjentämään rakko. Se ei nimittäin enää kestä kauan ennen kuin poksahtaa. Erämaassa kaikki siis oikein hyvin. Huomiseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com