Helminen hiihtoretki

08/02/2019

Ääh! On se vaan niin hankala lähteä mihinkään lasten kanssa ilman autoa. Hiihtämään tekisi mieli, mutta kun latuja ei lähde ihan vierestä ja bussiin ahtautuminen kaikkine tavaroineen ei houkuttele. Omat sukset, 5-vuotiaan sukset ja 2-vuotiaan ”fjellpulken”. Eli sellainen vähän isompi pulkka pitäisi saada vietyä jonnekin ladun varteen. Näin pohdin lauantai iltana laittaessa lapsia nukkumaan.

 

 

Uusi kaunis päivä


Sunnuntai alkoi sarastamaan. Me lusikoimme aamupuuroja tavalliseen tapaan naamariin. Saimme halata ja pusutella yövuorosta tullutta äitiä/vaimoa. Peitellä hänet sänkyyn nukkumaan. Ja alkaa suunnittelemaan omaa päiväämme. 

Hörpin taas kahvia tuttuun tapaan "ämpäristä" miettien, mille sitä alkaisi. Lähdettäänkö taas rakentamaan lumilinnaa, kuten eilen. Vai olisiko se vaihteeksi leikkipuisto päivä. Hiihtämään tekisi mieli niin kovasti, mutta kun se auto. Ja kun se on niin hankalaa. Ei siitä tule mitään. Ajattelin.

Katsoin ikkunasta ulos huomatakseni auringon nousevan. Taivas näytti olevan täysin pilvetön. Olisi tulossa uskomattoman kaunis talvipäivä.

Ihan sama onko sitä autoa vai ei. Enää en mieti, miten sinne ladun varteen pääsee. «Lähdetäänkö lapset hiihtoretkelle?»

 

Kamat kasaan ja ei muuta kun ulos vain. Kellarista haettiin sukset sekä pulkka pihalle. Tavarat tungettiin pulkkaan, sukset kainaloon, "kuormajuhta" aisoihin. Sitten vain tossua toisen eteen. Jonkin matkaa lapset jaksoivat kävellä, kunnes halusivat pulkan kyytiin. Välistä pulkan pohja raastoi asfalttia, mutta pääsääntöisesti jalkakäytävä oli luminen ja matka sujui joutuisasti. Parin kilometrin päästä meiltä on joitakin peltoja ja metsää. Ajattelin suunnata sinne. Siellä saattaisi olla mahdollista hiihtää. Olin nähnyt siellä joidenkin hiihtävän joulukuussa, mutta silloin oli huomattavasti vähemmän lunta. Jos emme voisi hiihtää siellä, keksisimme jotain muuta kivaa. Olihan meillä repussa eväsleipiä ja kaakaota. 

 

Loppu onkin historiaa... 

 

 

Kun jaksaa vaivaantua lähtemään. Palkinto saattaa olla aivan mahtava.

Niin kuin se oli tällä kertaa. 

 

 

Iltalenkillä

 

Keskiviikkona ajattelin käydä iltalenkillä samassa paikassa. Oli satanut uutta lunta hieman. Päätin siis kokeilla miten se suksi luistaa ihan kotiovelta asti. Hyvin pysty hiihtää pyörätiellä, vaikka suolainen lumi hidastikin vähän menoa. Peloille päästyä lykkiminen helpottui huomattavasti kun luisto parani suksissa. Kyllä ei tarvitsisi suolaa käyttää teiden kunnossa pitoon. Pilaavat sillä autot ja lumen. 

Olen pohtinut myös sitä, miksi auraustraktorin auraan voisi kehittää pientä latu-uraa tekevää härveliä. Pyöräteiden reunaan saisi tehtyä sillä aivan loistavan uran, mitä pitkin ihmiset voisivat hiihtää töihin.

 

 

 

 

 

 

 

 


 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com