Luontorasia vie sinut lähemmäksi luontoa

01/07/2019

Heitän kiven veteen. Sen peilityyni pinta rikkoontuu ja pienet aallot lähtevät leviämään ympyrän muodossa. Etsin rannalta uuden kiven, sellaisen litteän. Paras mahdollinen leipäkivi olisi sellainen, missä olisi myös pyöreät reunat. Tämä kivi on kulmikas, mutta uskon kuitenkin saavani tällä useamman pompun vedenpinnasta. Heitän kiven viistoittain vedenpintaa kohden. Kivi osuu vedenpintaa pomppaa siitä eteenpäin. Pomppaa toisen kerran ja kolmannen. Sain kolme leipää. Se ei ole kovin paljon. Ehkä olisi pitänyt heittää vähän loivemmassa kulmassa. Tämä saa kuitenkin riittää. Se on minulle tarpeeksi.
Istahdan rantakivelle. Ilma on mitä kaunein. Aurinko on parhaillaan laskemassa tuntureiden taakse. Koko taivas hehkuu oranssin punaisena. Se heijastuu järven peilityyniin pintaan ja saa koko maiseman näyttämään satumaiselta. Istun kivellä ja ihailen maisemaa mykistyneenä. Tuntuu kuin olisin jossain toisessa maailmassa. Jossain kauempana piipittää kapustarinta ja ajoittain rannan tuntumassa lentää lapintiira. Muuten on aivan hiljaista.
Astelen rantahiekalle, ja käyn kyykkyyn vedenrajaan. Painan käden kylmään veteen ja nostan hiekan seasta pikkuruisen kiven. Pitelen sitä kädelläni ja katselen sitä. Otan taskustani pienen puisen rasian. Avaan sen ja asetan kiven muutaman lehden, sammalen ja oksan palasen joukkoon. Suljen rasian ja laitan sen takaisin taskuuni. Palaan kivelle istumaan ja ihailemaan kaunista iltamaisemaa. Hymyilen onnellisena. Tässä ja nyt on niin hyvä olla. 

 

 

Junassa


Iltapäivällä kaksi kuukautta myöhemmin istun junassa. Olen matkalla töistä kotiin. Päivä on ollut kiireinen aamusta lähtien. Vein lapset päiväkotiin. Matkalla pyörästä hajosi vaihteiden vaihtaja. Jouduimme kävelemään loppumatkan. Töissä työpuhelin soinut tuon tuosta. Tuntuu kuin olisi pitänyt olla monessa paikassa yhtä aikaa. Koko viikko on ollut yhtä juoksua paikasta toiseen. Monta asiaa on pitänyt saada valmiiksi. Ja kun yhden olen saanut valmiiksi. Odottaa toinen jo edessäni. Oravanpyörä pyörii kovaa vauhtia ja itse yrittää juosta siinä mukana.
Ummistan silmäni hetkeksi ja laitan puhelimelta suosikki kappaleeni soimaan. Haluan rentoutua ihan hetkisen vain. Haluan unohtaa tämän oravanpyörän hetkeksi.
Kaivan repun sisätaskusta pienen puisen rasian. Rasian päälle on kaiverrettu polttokirjaimin ”Rauhasi Luonto”. Avaan rasian. Sen sisällä on sammalta, oksan palanen, muutama kuivettunut lehti, kaarnan palanen, pieni kivi ja kuivettunut pieni kukka. Katson hetken sisältöä, sitten tuon rasian nenäni alle ja nuuskaisen sitä sulkien samalla silmäni. 

 

En istu enää junassa. Istun kivellä pienen erämaa järven rannalla. Eteeni avautuu maisema, jonka kauneutta ei voi kuin ihmetellä aivan hiljaa. Enää ei ole kiire mihinkään. Tässä on hyvä olla aivan rauhassa. 

Tekoäly kuuluttaa junassa, että seuraavana olisi minun asemani. Laitan rasian kiinni ja asetan sen takaisin reppuun. Nousen ylös ja kävelen ulos junasta. Minua hymyilyttää. Ympärillä kiiruhtavista ihmisistä kukaan ei tiedä, missä juuri olin. Sain kokea pienen palasen luonnon rauhaa tuoksujen ja muistojen avulla.

En tietenkään pääse samanlaiseen olotilaan kuin sillä "oikealla" hetkellä luonnon helmassa ollessani. Mutta pääsen maistamaan edes pienen palasen sitä ja se on minusta jo jotain. Se pieni palanen herättää minussa seikkailijan mieltä ja kaipuuta luonnon helmaan. Huomaan alkavani suunnitella seuravaa retkeä tai vaellusta.

 

Kiitos seurastasi. Lähde sinäkin luontoon vaikka heti tänään. Haistele metsän tuoksuja ja nauti luonnon tuomasta rauhasta. Unohda kaikki muu. 

 

Minut löytää myös:

Instagramista

YouTubesta

Facebookista


 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com