Vaellus kotiovelta Oslon lähialueiden kauneimpaan paikkaan 56km/53h

20/07/2019

Lähdin kotiovelta vaellukselle itsekseni. Tavoitteena saavuttaa Gyrihaugen 682 metriä merenpinnasta korkea huippu, jota kehutaan Oslon lähialueiden hienoimmaksi paikaksi. Tämä kerta tulisi olemaan minulle 8 vierailu kyseisellä huipulla, mutta ensimmäinen kotiovelta käveltynä. Laskin karkeasti, että matkaa tulisi noin 35 kilometriä.

Kirjoitan tämän vasta nyt toisen päivän iltana, koska en yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa tätä eilen illalla. Olin niin väsynyt, että kun sain teltan pystytettyä ja kömmittyä vaivoin sisään makuupussiin söin muutaman kourallisen sipsejä ja nukahdin.

 

Ensimmäinen päivä oli siis todella raskas. Vaelsin 32 kilometriä 23 - 25 kilon rinkan kanssa helteessä. Koko päivän tosiaan paistoi aurinko ja lämpötila oli aamusta lähtien yli 20 astetta. Todellista huippu lämpötilaa en halua edes tietää. Onneksi puroja oli metsissä paljon. Vettä riittikin näin ollen oikein hyvin koko matkalle. Alku matka meni oikein kivasti lounas taukoon asti. Tulin ensimmäiset 19 kilometriä 4 km/t vauhtia, mikä on minun mielestä ihan sopiva vauhti vaeltamiseen rinkan kanssa. Söin ja pidin hyvän mittaisen tauon. Tämän jälkeen ensimmäiset pari kilometriä meni ihan kivasti, mutta sitten alkoi todellinen tuskien taival. Viimeinen 10 kilometriä meni tahdon voimalla. Vasemman jalan varvas taipeessa oli ilmeisesti jonkin näköinen marssirasitus tai marssimurtuma. Joka askel vihlaisi tosi pistävästi ja teki matkasta tosi kivuliasta. Lisäksi helle söi energiaa miehestä aika lailla. Olin kuitenkin päättänyt selvitä Kleivstua nimiseen paikkaan. En aikonut antaa tässä vaiheessa periksi. Olinhan minä halunnut testata mitä tästä vaelluskoneesta lähtee irti. Yhdessä kohtaa tuli vastaan pieni joki, missä vilvoittelin ja nautiskelin luonnon rauhasta. En parempaa tunnetta tiedä kun hikisenä vaelluksesta väsyneenä saa huuhtoa kasvot kirkkaalla ja kylmällä joki vedellä. Istuskella rantakivellä katsomassa koskikaran touhuja ja huljutella väsyneitä jalkoja tässä ihanaisessa vedessä.
Tästä hetkestä sain niin paljon hyvää mieltä ja energiaa, että jaksoin taistella itseni Kleivstualle asti. Pystytin teltan ruohikkolle, kömmin sisään. Ja nukahdin lähes heti väsyneenä mutta onnellisena.

Se raatajan riemulla palkitsee
ja tekijän terveydellä,
työ himoja huonoja hillitsee
niin puhtaalla sydämellä.
Oi, rauhaa päätetyn päivätyön!
Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön
ja nuorena, vankkana nousevi hän
taas uutehen päivähän.
-Eino Leino

 

 

 

 

2 Päivä

 

Aamulla heräsin uutena miehenä. 32 kilometriä ei tuntunut vasta kuin nostin rinkan selkään ja aloin taas kävellä. Silloin vasemman jalan varvastaipeet muistutti eilisestä matkasta. Siirryin parisen kilometriä pienen järven luokse, jonne kätkin rinkan maastoon. Otin pikkureppuun eväät ja vaatetta ja läksin matkaan. Olihan aikomukseni tällä reissulla päästä Gyrihaugenin huipulle. Rinkan kätköpaikalta huipulle oli matkaa noin 8 kilometriä.
Mikä nautinto oli kävellä pelkkä pikkureppu selässä. Matka taittui joutuin. Eikä vasen jalka enää häirinnyt menoa niin paljoa.
Oli uskomaton tunne saavuttaa Gyrihaugenin huippu. 682 metriä merenpinnasta kohoavalta huipulta on todella upeat maisemat, ja sieltä näkee tosi kauaksi. 8 kerta kun kiipeän tälle huipulle. Ensimmäinen kerta kotiovelta asti käveltynä, mikä tekikin tästä reissusta niin mahtavan. Tämä tuntui niin uskomattomalta. En jotenkin voinut uskoa, että olin saavuttanut määränpääni. Aurinko lämmitti kivasti. Istuskelin kivellä t-paidassa, ihaillen maisemia sipsejä napostellen.
Palasin tarkoituksella toista reittiä takaisin, koska halusin käydä katsomassa vanhaa retkipaikkaani. Olin täällä samalla alueella 3 - 4 vuotta sitten tekemässä 3 päiväisen selviytymisretken, ilman ruokaa ja vettä. Se reissu oli monella tapaa rikas. Voit katsoa siitä lisää tästä linkistä.
Kävin paluumatkalla myös uimassa ja pesemässä reissu pölyt ja hiet pois. Kyllä muuten kylmä järvivesi virkistää kuumana kesäpäivänä.
Tallustelin rinkan kätköpaikalle. Mistä löysinkin sen muurahaisten valloittamana. Läheiseen mökkiin oli tullut ihmisiä paikalle, joten päätinkin jatkaa vielä matkaa ja etsiä rauhallisemman paikan leiriytymistä varten. Parin kilometrin päästä löysin unelmieni paikan, missä en olisi häiriöksi muille ihmisille. Täydellinen pieni metsäpuro. Ja sen läheisyydessä pieni ruohikkoaukea metsän siimeksessä. Niin idyllinen paikka kuin vain voi olla. Linnut viserteli ympärillä ja puro solisi vähän matkan päässä. Söin hyvin, pystytin teltan ja vain istuskelin kaikessa rauhassa ruohikolla nauttien luonnon rauhasta.
Kävin illan tullessa peseytymässä purossa. Makoilin selälleni purossa ja katsoin ylös sinistä taivasta ja siellä liikkuvia pilviä. Kylmä vesi virtasi kehoni päällä ja korvissani solisi puro. Olin puron sisällä. Kuuntelin sen solinaa sisältä päin. En ulkoa, niin kuin usein kuuntelen metsissä liikkuessani. Olin yhtä tämän kaiken kanssa ja sen myös tunsin. Katselin tuulessa huojuvia puita ja ilta-auringon säteitä, jotka pilven lomasta heijastuivat metsään. Tunsin valtavaa kiitollisuutta. Olin niin onnekas kun sain tuntea tällaista ympärilläni. Sain olla osa ympärilläni olevaa luontoa. Jos silmäni sammuisi tähän paikkaan. Luonto hajottaisi minut vähitellen pieniksi osiksi. Puro huuhtoisi pienimmätkin partikkelini ympäri metsää ja maatuisin osaksi tätä kiertokulkua, osaksi jotain suurempaa. Niin se vain tulisi menemään, jotenkin niin uskomatonta ja ihmeellistä, mutta niin luonnollista.
En kuitenkaan halunnut tätä kohtaloa itselleni. Rakastan elämää, eikä aikomukseni todellakaan ollut jäädä puroon loppu elämäksi. Tykkään vaan leikkiä ajatuksilla ja ihmetellä elämän ihmeellisyyksiä. Nousin varovasti purosta, etten vain liukastu ja joudu jäämään niille sijoille oikeasti loppu elämäksi.

Kömmin telttaan ja ihanaan makuupussiin. Huomenna olisi vain muutama hassu kilometri ja reissu tulisi päätökseen. Tähän mennessä olin vaeltanut sen 53 km ja olo oli sen mukainen. Ihanan raukea. Makoilin selälläni katsellen teltan kattoa ja kuuntelin kun lentävä sammakko kurnutti ulkona. Lentävä sammakko oli toisin sanoen lehtokurppa. Se lenteli aivan telttani yläpuolella ja kurnutti hauskasti. Nukahdin sen ääneen onnellisena. 

 

 

 

 

Please reload

© Elias Pesola. All rights reserved.Proudly created with Wix.com